Aika kuluu niin kamalan nopeasti ja joka viikkoon  täynnä kaikenlaisia maailmanmullistuksia. Nempan kanssa ollaan kuitenkin käyty treenailemassa. Viime viikolla tehtiin jossain välissä yksi esineruutu. Ruutu taas mustikkapaikan normimitoilla ja siellä neljä esinettä. Yksi keskellä, muut reunoilla ja kulmissa. Ajettiin eka läpi toisella koiralla, sitten Nemolla. Nempalla oli ihan hyvä vauhti, ei parasta a-luokkaa kun pomppi ruudun edestä pari kertaa pihalle, mutta toi kaksi lelua ihan ok. Alkaa olla jo viimeisiä hetkiä treenata maastoja ennen talvea, pitää katsoa jos vielä yhden jäljen saisi tällä viikolla tehtyä. Sitten jää kaikki kevään, kesän ja syksyn opit ensi kevääseen muhimaan.

Tänään Hannan neljäs ja viimeinen tokokurssin treenikerta. Mentiin tuntia myöhemmin kuin normaalisti, mikä sopi passelisti aikatauluihin, kun mulla oli sijaisuus neljään asti eri puolella kaupunkia. Onneksi oma rakas kuljettaja tuli hakemaan töistä niin ehti syödä ennen treenejä. No anyway, tehtiin hyppyä, seuraamista, ohjattua ja paikkamakuu. Hypyssä ei muuta huomautettavaa kuin se, että tappailee kaksi askelta joskus mua kohti kun tulen viereen. Näistä pitää koittaa huomauttaa, peruuttaa takaisin ja palkata vasta sitten kun osaa olla tappailematta. On se toko vaan tarkka laji, kaksi askeltakin on jo ongelma, vaikka liike muuten on hyvä. Nempalle hyvin mieluinen liike, ja vähän rauhaton on sitten palkkaakin odottamaan.

Seuraaminen tänään niin, että Hanna liikkuroi. Seuruu  muuten ihan ok, pari kertaa katsoi maahan ja pysähdyksissä ei tajunnut yhtään mitä pitää tehdä. Näissä aletaan nyt hidastamaan ja ohjaamaan sitä kautta istumaan. Koitti repiä kerran lelunkin kainalosta eli ei ihan mikään pro suoritus, mutta meille ihan hyvä. Olen kuitenkin pitkään elänyt Nemon kanssä siinä uskossa, ettei ikinä päästä tuonne pidempään seuruuseen niin, että koiralla olisi intoa tekemiseen. Nyt sitä oli ainakin enemmän kuin ennen. Lelun voisi laittaa jatkossa piiloon ja ensin kehua, sitten palkata lelulla, että oppii seuraamaan ilman näkösällä olevaa palkkaa.

Hannakin kyllä totesi, että seuruu on mennyt lelun kanssa paljon enemmän eteenpäin kuin nakin kanssa ja Nemon leikkikin on kehittynyt ("whii, mä juoksen tän lelun kanssa, ravistan ja vingutan sitä"). Mutta ainakin on mieluinen palkka :). Voisi alkaa vinkuleluja vähän säätelemään, muuten niistä voi mennä hohto. Ostin Nemolle uuden lelun, kaksivinguttimisen "liito-oravan". Tulee vähän sellainen "paluu pentuaikaan" -olo. Nemo pentuaikojen ehdoton suosikkilelu"rotta" on saanut seuraajikseen jo lehmän sekä liito-oravan.

Ohjatussa tänään kaksi vasenta ja oikeaa. Ei mennyt niin hyvin kuin omissa treeneissä. Älypäänä laitoin kolmannen lelun mun taakse ja lähetyksessä vasemmalle Nemo lähti hakemaan ekaa näkemäänsä lelua - mun takaa. Toinen vasen ok, ekalla oikealla lähti vasemmalle, kaksi muuta oikeaa ihan ok. Hanna neuvoi jättämään koiran muutaman metrin merkin eteen ja viemään siitä lelut neliömaisesti paikoilleen (niin kuin liikkuritkin tekee), palaamaan siitä sitten koiran luo. Myös hetsausta (en muista mitä sanaa Hanna käytti) eli "Tehdään ohjattu, tehdään merkki" voisi käyttää enemmän. Mulle nuo ei ole yhtään luontevia, mutta kai ne jollain tavalla auttaa koiraa tajuamaan mitä ollaan tekemässä. Tein kerran itse liikkurityylillä ja kerran Hanna vei lelut, mentiin Nemon kanssa yhdessä merkille ja siitä nouto. On kuulemma ihan hyvällä mallilla tämä homma eli lisää treeniä vaan.

Meidän ohjatun jälkeen alkoi Norssin pihalla tapahtua kummia, kun ensin jostain vieri auton renjas (ilmeisesti Harjulta mäkeä pitkin). Sen jälkeen paikalle pamahti joku lapsiperhe ja lapsi joka pyöritteli keltaista jumppapalloa. Tässä vaiheessa koirat meni paikkamakuuseen (Nemo ja pikkukoira). Omistajat meni auton taakse piiloon. Samaan aikaan kentällä koirien edessä juoksi lapsi, sivulle tunkeutui joku jumppaporukka ja edessä alettiin pelata koripalloa. Eli häiriötä tähän kolmen minuutin pillo-paikkamakuuseen riitti. Kiva niille meidän jälkeen tulleille pikkukoirille, jos saivat häiriökseen jonkin jumppaporukan siihen kentälle pomppimaan. Kun mentiin ohi Nemon kanssa niillä oli kassi täynnä kaiken maailman jumppapalloja ja -keppejä. Onneksi ei osunut meidän vuorolle.