Tänään oli itsellä jotenkin tosi laiska aamu enkä jaksanut millään nousta käyttämään Nemoa lenkillä heti kahdeksalta. Ajattelin, että mikäs kiire tässä nyt on, kun Nemolikin on tuossa noin nätisti. Pari minuuttia myöhemmin Nemoni-demoni sitten pisti vähän vauhtia kinttuihin ja kirmaili ympäri kämppää pissainen pissipaperi hampaissaan. Seuraavaksi Nemo ehti sitten lurauttaa pisut puuhamatolleen, joten mattojekkuja ei ole tänään aktiviteettilistalla. Olkkariin oli sitten muutenkin ilmestynyt yön aikana mukavia pikku ylläreitä, vähän kakkia siellä ja pissiä täällä. Suurin osa pikku ylläreistä kyllä onneksi niillä pissipapereilla. Ihan tutuksi tullut joka aamuinen näky odotti siis tänäänkin.

Maanantai aamun kunniaksi ajattelin vähän pyyhkäistä lattioita, kun kaikki pissipaperitkin kerran menivät vaihtoon. Ainoa siivousta hankaloittava tekijä tosin ilmaantui salamana paikalle, kun moppi ekan kerran pyyhkäisi lattiaa. Siivous ei jostain syystä oikein meinannut sujua, kun mustavalkoinen ärriäinen pyörähteli mopin vierellä ja alkoi kiskoa sitä joka suuntaan. Nemo oli pakko laittaa siivouksen ajaksi makkariin poikaystävän kaveriksi, mutta osasi sielläkin rauhoittua yllättävän hyvin, vaikka tiesi toisella puolella olevan jotain tosi jänskää.

Aamupäivällä ennen yhden ruokaa lähdettiin sitten taas maailmanvalloitusretkelle. Koska pihalla oli aurinkoista ja asteet nollassa, päätin kokeilla, josko päästäis vihdoinkin käymään lenkillä Harjulla. Harju on siis Jyväskylän keskustan eräänlainen puistikko ja näköalapaikka, jossa kulkee myös n. kilometrin mittainen ulkoilulenkki. Nemoli käveli taas ulkona yllättävän reippaasti, vaikka vieraat äänet saivatkin pojan aina välillä hämilleen. Jostain syystä lasten äänet kummastuttavat Nemoa paljon ja se jää aina kuuntelemaan lasten kiljuntaa pitkäksi ajaksi. Nemo jäi tänään seuraamaan leikkipuistossa kirmaavia lapsia lumikinoksen päältä ja oli sen näköinen, että voisi haluta leikkipuistoon itsekin.

Päästiin Harjulle ongelmitta ja huomasin heti, että sinne meneminen oli pelkästään hyvä idea. Harju on siitä mukava paikka, että se on vähän muuta maastoa ylempänä, joten siellä on yleensä aika rauhallista ja Nemo selvästi nautti pääsemisestä luonnon keskelle. Ainakin siihen malliin poitsu säntäili erilaisia luonnon omituisuuksia nakertelemassa polun molemmin puolin. Pitää jatkossa käydä tuolla Harjulla lenkillä vähän useammin. Käveltiin Harjun lenkistä ainoastaan vajaa puolet, jottei koko lenkki olisi venähtänyt liian pitkäksi. Harju on meidän kotiovelta muutaman sadan metrin päässä, mutta sinnekin käppäily on aiemmin tuntunut liian pitkältä matkalta pentusen kanssa. Vois tänään illalla käydä tekemässä vielä toisenkin lenkin harjun suunnalla. Tykkään itsekin ulkoiluttaa Nemoa enemmän, kun ei tarvitse koko ajan huolehtia siitä, tuleeko autoja ja ihmisiä ja mihin penkkaan Nempan olisi hyvä mennä. Nemo sai nyt vapaammin mennä, minne halusi.

Eilen otettiin muuten taas luoksetuloa koulun pihalla ja jälleen kerran Nemo tuli molempien luokse salamana. Pienen lenkin jälkeen mentiin vielä viereisen maakunta-arkiston pihaan ja otettiin pitkällä välimatkalla luoksetulo, josta Nemo sai palkinnoksi iltapalansa. Nemolla menee ruokansa syömiseen vain hujaus, joten ruoan voi hyvin antaa ulkonakin. Nemo on yleensä saanut ruokansa olkkarissa tai keittiössä, mutta sille ei tunnu olevan vaikeuksia sopeutua siihen, että ruokaa saa eri paikoissa ja välillä se pitää itse etsiä.

Nemolla on muuten sellainenkin hauska piirre, että kun sen kanssa leikkii lattialla, se änkeää yleensä aina syliin. Joskus kun ollaan leikitty Nemon lempilelun eli karvaisen pikkuketun heittelyä, Nemo juoksee takaisin ja suorastaan hyppää syliin tai jalkojen päälle. No, onhan se lattia aika kova ja pitäähän pikkupennulla nyt olla jotain luksusta :). Ei Nemoli enää kovin kauan syliin mahdu. Tuo syliin hyppelykin varmaan liittyy siihen, että pentusilla on kova tarve päästä ihmisen lähelle ja leimautumisen kannalta on vain hyvä asia, että pentu tykkää olla lähellä ja sylissä. Pitäis hommata Nemolle säkkituoli, kun se ilmiselvästi tykkäsi olla sellaisessa Ellan luona sekä meidän kotona Espoossa. Pääsisi pyykkisäkin ja päiväpeiton sijaan möyrimään vähän paremmassa paikassa.

Nemo säkkituolissa rusetti kaulassa :)