Käytiin Nemon kanssa viime viikonloppuna pikavisiitillä Espoossa. Siskolla oli lauantaina valmistujaisjuhlat eli oli ihan hyvä syykin lähteä :). Junamatkat meni tuttuun nemomaiseen tapaan härvätessä. Ekassa junassa ennen Tampereen vaihtoa Nemo koitti kaikin keinoin päästä moikkaamaan takana ollutta pikkukoiraa. Koira vaan irvisteli penkiltä aina, kun Nemo kurkki penkin alta, sivusta tai penkkien välistä. Pari kertaa poitsu sitten keksi tiirailla toista koiraa myös selkänojan päältä. Vitsi se on nopea koira! Monta hymyä ainakin saatiin, kun Nemo pelleili koko junamatkan. Toinen juna Tampereelta oli ihan tukossa pikkujoululaisista ja muista matkaajista, ja lemmikkivaunussakin oli joka paikka täynnä. Hieman hankalaa oli olla koiran kanssa, kun ympärillä oli kolme isoa miestä ja koiralla tilaa ehkä puoli neliötä. Nemo menikin sitten suosiolla koisimaan penkkien alle ja välillä ryömi takana olleen penkinkin alle pälyilemään uusia tyyppejä. Paluumatka mentiin yhdellä junalla ja Nemo nukkui melkein puolet matkasta. Ilmeisen rankka viikonloppu oli poitsulla.

Kotona Espoossa Nemo poukkoili taas perheenjäsenten perässä ja kävi varastelemassa siskon pehmolelupupua (ainoa lelu, johon ei saa koskea). Uusi lempparilöytö oli tällä kertaa kolmen metrin lelukäärme, jonka kanssa Nemo riehui monena päivänä. Juhlissa Nemo oli ihme kyllä todella rauhallinen ja jätti vieraat ja ruoat hyvin rauhaan. Nemo tapasi ensimmäisen kerran myös ihmislapsia läheltä eikä aluksi tiennyt, miten niihin olisi pitänyt suhatutua. Aluksi koitti varastaa ruoat näpeistä ja sitten astua konttailevia lapsia. Kieltojen jälkeen tajusi, että kai noi on parempi jättää rauhaan. Kivasti osasi olla, vaikka lapset vähän piirittivät ja juoksivat perässä. Ei ollut pelkoa, että olisi näykkäissyt yms. Monet vieraista kehuivat Nemon luonnetta ja turkkia! Ihan hyvin siis kaksikin koiraa meni pirkeissä n. 25 ihmisen joukossa.

Espossa käytin Nemoa taas monena päivänä lenkillä Nellin kanssa metsässä. Hauskin juttu oli se, kun vein voileipäkakusta yli jääneet raunat linnuille metsään. Fiksuna tyttönä laitoin leivänpalat metsään menomatkalla. Nemo ohitti paluumatkalla leivät nätisti, mutta sitten jäin ihmettelemään, mihin se Nelli jäi. Siellähän se vanha rouva oli kuusen alla ahmimassa niitä leipiä! Olipa tyhmää aliarvioida vanhan kultsun hajuaistia :). Äidin kanssa metsälenkillä Nemo sitten osoitti sen, ettei luoksetulo oli vielä ihan korvien väliin iskostunut. Nemo bongasi vapaana olleen villakoiranpennun nimeltä Nemo ja alkoi sitä sitten jahdata. Villakoira-Nemo juoksi paniikissa karkuun, mikä meidän Nemosta oli kutsu leikkiin. Meni hetki, että sain oman Nemoni kiinni. Luoksetuloa pitäisi treenata vielä häiriöisenkin kanssa.

Nemon kanssa treenailut on nyt parina viime viikkona jääneet aika vähiin. Pari viikkoa sitten käytiin katsomassa sunnuntaitreenejä ja kun ketään ei tullut paikalle, tehtiin Keskisuomalaisen parkkiksella omat pikku treenit. Otin liikkeitä ja seuraamista vapaana. Tänään käytiin hommaamassa Nemolle Biltemasta 3,5 eurolla kolme lelua. Kaksi menee koulutuskäyttöön, yksi jää kotileluksi. Tänään testasin päivälenkillä narupalloa. Tein Nemon kanssa vähän tottista leikin ohessa. Otin mm. seuraamista, luoksetuloa, liikkeestä istumista ja maahanmenoa ja paikallaoloa. Kaikista näistä palkka pallolla. Nemo selvästi rakastaa uutta narupalloaan, joten tehdään tällaisia pikkutreenejä pallon kanssa sitten jatkossakin!