Käytiin viime viikolla pikavisiitillä Espoossa. Sami lähti katsomaan Yleisurheilun EM-kisoja ja minä hyödynsin mahdollisuuden piipahtaa kotosalla. Matkalla oli myös kolmas tarkoitus nimittäin Sipin luovuttaminen uuteen kotiin. Ollaan etsitty Sipille uutta hyvää kotia, joka jaksaisi treenata sen kanssa ja jolla olisi enemmän ymmärrystä belgin sielunelämästä. Ihan täydellinen koti löytyikin Hennan luota, joka halusi toisen belgin jo aiemman samanmerkkisen belginsä kaveriksi harrastamiseen ja miksei jopa kilpailemiseen. Hennan tutuilla on Sipin sisko ja isä, joten oli siksi Sipistä kiinnostunut. Sipi käytiin noutamassa keskiviikkona Espoosta.

Sipi ja toinen belgi tulivat ihan ok heti kättelyssä toimeen ja viimeisten kuulumisten mukaan tulevat edelleen. Sipin kanssa on käyty jo treenaamassa tottista ja jälkeäkin, mikä on todella mukavaa. Sipille on suunnitelmissa ensi kuussa myös näyttely. Ainoa asia, mikä ei ole oikein sujunut, ovat toiset koirat - yllätys. Jos joku tähän parannuskeinon keksii, niin veikkaampa että Henna. Meillä kokeiltiin kaikenlaista eikä tultu hullua hurskaammiksi. Toivotaan, että Sipi viihtyy uudessa kodissaan ja saa oikein paljon rakkautta ja treeniä! Koti tuntuu paljon rauhallisemmalta ilman Sipiä - ei ole ketään, jota komentaa koko ajan: "pois", "nukkumaan", "älä läähätä äläkä kuolaa!" :).Muuttoa ajatellen Sipin sijoittaminen uuteen kotiin nyt oli varmasti hyvä ratkaisu, koska arki on jatkossa sata kertaa hektisempää kuin tällä hetkellä. Katsotaan ja kuulostellaan sitten jatkoa, että mikä on Hennan tuntuma Sipistä. Tahtooko sen pitää vai palaako meille. Toivotaan parasta!

Espoon reissu meni ihan mallikkaasti. Nilo oli kasvanut Nemosta ohi ja kiusasi honkkelijaloillaan huojuen Nemoa ihan olan takaa. Nemppa oli välillä sen näköinen, että minne mä pääsen piiloon tota takiaista? Nilo hakeutui Nemon läheisyyteen ja pari kertaa nukkuivatkin kylki kyljessä - tai Nilo ehkä enemmänkin Nemon päällä. Tulivat hyvin toimeen ja Nemokin pääsi esittämään leikkisedän otteita moneen kertaan - haastoi Niloa leikkimään, puri etujalkoja ja pyöri lattialla Nilon alla. Nilo löysi hyvän paikan estää Nemoa karkaamasta, sillä tarrasi usein Nemon kaulakarvoihin ja koko koira hilautui perässä, kun Nemo meinasi siirtyä muualle.

Nilo riivasi myös mua, sillä kävi tökkimässä kesken yötä milloin luulla milloin pehmosammakolla naamaan. Se on ihan ihmisriippuvainen tapaus eikä sille ole ongelma vallata puolta sänkyä nukkujalta. Kerran hilasi kaksi leluaankin mun jalkoihin enkä meinannun saada sitä siirrettyä mun paikalta pois millään. Nilossa on pelottavan paljon nellimäisiä piirteitä - selvästi joku Nellin henki on siirtynyt tuohon koiraan, kun ovat ihan samanlaisia. Ruoka on maailman tärkein asia ja ihmiset, keittiönlattia on paras paikka retkottaa eikä ovien edestä siirrytä vaikka sen takaa joku yrittäisikin tulla ulos. Kultsut...

Kotona Nemo olikin taas ihan reporanka ekan päivän.Tänään taas virtaa piisasi tuttuun tapaan ja tehtiinkin tänään kaikenmoista: hiiren piilotusta, naruleluleikkiä (sillä oli koko ajan joku lelu työn alla), ralliauton jahtausta, metsälenkkiä ja illalla käytiin uimassa ja treenattiin alo-liikkeitä märän koiran kanssa.

Nemon kanssa pitäisi alkaa suunnata ajatukset tiiviimmin treenaamiseen ja muuhun puuhailuun. Katselin taas kokeita netistä. Pitäisi vaan valita koe ja alkaa treenata siihen ihan tosissaan. Haluaisin päästä jo tästä aloluokasta eroon! Joissain liikkeissä (luoksetulo, jäävistä maahanmeno, seuruu) on pientä hienosäätöä, mutta ei pidä olla liian perfektionisti. Mennään vaan kokeeseen ja katsotaan miten menee, siitähän sitä sitten taas oppii, missä mättää, jos ei onnistu.

Olen ottanut palkkaukseen metsässä ja tokossa frisbeen, joka sytyttää Nemon todella liekkeihin. Pitää alkaa frisbeen kanssa rakentaa hyvää pitkäkestoista ketjutustreeniä, jossa olisi hyvä vire loppuun asti. Vika ei varmasti ole koirassa, pikemminkin emännässä. Jos tuosta frisbee-vireestä saa siirrettyä edes hitusen kentälle kokonaisuuteen, päästään kirkkaasti ykkösellä läpi!