Nyt kun Nemo-pentunen on asustanut luonamme jo melkein viikon, olen huomannut, että elämä on aika hyvin käpertynyt pennun kanssa puuhastelun ympärille. Koska opintojen kanssa on tällä hetkellä aika hiljaista, on elämänrytmit helppo sovittaa pennun rytmien tahtiin. Nemo herää yöllä useamman kerran ja alkaa odotella meidän heräämista viimeistään seitsemän aikaan. Yleensä käyn kahdeksan maissa vähän siivoilemassa jälkiä ja aamulenkillä. Yhdeksältä ruoka, pari lenkkiä ja leikkimistä. Yhden ruoka, pari lenkkiä ja leikkimistä. Viiden ruoka, pari lenkkiä ja leikkimistä ja sitten vielä iltayhdeksän ruoka, pitkä iltalenkki ja hurlumheit, jotka alkaa siinä yhdentoista kahdentoista maissa. Illalla poitsulla on niin paljon energiaa, että riehutetaan sitä ja keksitään tekemistä ihan kahden ihmisen voimin. Välissä pentunen tottakai nukkuu sikeästi, että jaksaa taas kohta häseltää. Nyt alkaa ymmärtää, miltä vauvan vanhemmista tuntuu, kun yöunet jää rikkonaisiksi ja elämää rytmittävät jonkun muun olennon tarpeet :).

Harmittaa, että ulkona on vielä niin kylmää ja lumista, ettei Nemolin kanssa voi vielä kovin kauaa puuhailla pihalla. Tänään tosin lämpötila alkoi olla jo niin lähellä nollaa, että Nemo selvästi viihtyi paremmin pihalla. Poitsu tunki kuonoaan joka lumipenkkaan ja kiipeili lumikinoksissa sekä kirmaili hihnassa sinne tänne minkä kintuistaan pääsi. Hauskan näköistä toimintaa! Lenkillä törmättiin tänään myös kääpiövillakoiraan, jonka kanssa Nemppa olisi halunnut päästä riehumaan. Ihan vinkui perään. Oiskohan missään sellaista pentulandiaa, jonne pennun voisi viedä riekkumaan muiden pikkuisten kanssa? Tekisi Nemolle varmasti hyvää päästä tutustumaan muihinkin pentukoiriin.

Tänään koitin vähän rasittaa poitsun pääkoppaa noutoleikillä, joka ei kyllä oikein sujunut. Pentunen oli jo vähän liian väsynyt keskittymiseen, kun oltiin jo riehuttu reilut puolituntia sisällä ja ulkona. Kun itsellä on ollut aikuinen koira vuosikausia ei oikein meinaa enää edes muistaa, miten pikkuisia pentuset ovatkaan. Eihän tuollainen höyhelö vielä tajua mistään noudoista tuon taivaallista, mutta pitää edetä asioissa pikkuhiljaa. Pitää kyllä varoa sitä, että alkaa liian nuorena opettaa tuolle liikaa asioita. Jos ei ehdi yhtä asiaa ensin kunnolla sisäistämään, seuraavan oppiminen voi vain sotkea pakkaa. Jotain pientä pakerrusta tuon kanssa voi ja pitää koko ajan ottaa, että saa sen toiminnanhalun jollain lailla tyydytettyä. Nyt tuo pikkukaveri taas simahti. Kohta taas mennään... :)