Perjantai-ilta ja tämä aamu ovat oikeastaan menneet ihan täysin jälkeä tehdessä ja ajaessa. Eilen illalla ajettiin metsäaukiolle ja osin metsään poljettu jälki. Pituutta sillä n. 400 m ja keppejä seitsemän. Vanheni tunnin ajan. Tällä jäljellä oli tarkoitus testata, miten nälkä vaikuttaa Nemon jäljestämiseen ja tekemiseen. Nemolla oli kova into päästä jäljestämään ja hyppäsi innolla matkaan. Heti alussa kuitenkin hukkasi jäljen ja painui alamäkeen, hilasin sen sieltä ylös ja koitettiin uudestaan. Jälki kulki hakkuulla selvästi risuttomilla paikoilla, mutta Nemo pomppi aivan järjettömien risukkojen läpi, mistä huomasin että nyt ollaan vähän hukassa. Keppeihin ei kiinnittänyt mitään huomiota, kaksi keppiä nosti maasta, kun ne sille osoitin. Paikoin ajoi tosi mallikkaasti, mutta yleisolemus oli jotenkin arveluttavan haahuileva eikä kiinnostunut vilkaisemaankaan keppejä. Jätin jäljen lopussa kesken ja vein Nemon autoon.

Tehtiin tien toiselle puolelle toinen U:n mallinen metsäjälki, jolla pituuttä n. 200 metriä ja neljä keppiä. Tämäkin ajo meni aika pieleen, kun kepit ohitettiin varmaan metrien päästä ja yhdessä kohtaa oli menossa ihan väärään suuntaan eli kääntymässä liian aikaisin. Yksi keppi sattui jäljellekin ja sen Nemo nosti. No tästäkään en kyllä palkannut, kun en viitsinyt huonosta suorituksesta kiittää. Näinpä siis koira taas autoon ja suunnitelmaksi aamujälki Kolmisoppiselle.

Aamulla jäljentekijä kampesi itsensä metsään jo seiskan maissa. Käytin Nemon pienellä aamulenkillä ja noin tunnin päästä lähdettiin taas metsään. Jälki oli loiva L, jossa noin viisi keppiä ja pituutta 300 n. metriä. Kuinkas ollakaan heti alusta Nemo lähti hakemaan jälkeä todella paljon kaartaen vasemmalta. Kulki kuitenkin aika itsevarmasti, joten mielenkiinnosta katsoin, minne päädytään. Jäljellä vain kepit ja kulma oli merkattu. No, päädyttiin sitten monta metriä kulmasta ohi ja Nemo olisi lähtenyt suoraan ylös jatkamaan, kun jälki jatkui vasemmalle. Nemo nappasi sitten tulojäljen ja seurasi sen ekalle kepille. Hohhoi, taas koira autoon ja homma uusiksi.

Neljäs jälki tehtiin nyt lyhyenä ja suorana, neljä keppiä ja ikää ehkä 30 minuuttia. Tässä reitti huolella merkattu, ettei mitään kömmähdyksiä nyt enää sattuisi tulemaan. Tässä jäljessä oli nyt ensimmäisen kerran sitä Nemoa, jota olen jäljellä tottunut seuraamaan. Melko rivakan rauhallista, nopeaa korjailua ja tarkkaa keppien nostoa. Viimeinen jälki oli ehdottomasti paras ja nosti kaikki kepit. Tästä ihan ilolla antoi koiralle palkan ja kehuja. Nemollekin jauheliha & kana-härkämössön saaminen lopultakin oli varmaan helpotus. Pientä pään tyhjentämistä suoritti metsässä spurttien muodossa. Huh! Tulipahan testattua sekin, miten Nemo ajaa neljä erilaista jälkeä kahdentoista tunnin sisään nälkäisenä. Juuri ennen autoa polulla tuli vielä vastaan pariskunta ja lapsi ja Nemo osoitti oikein mallikkaasti omaa murrkuikäänsä pörisemällä koko sakille. Oli aika pelottavia ihmisiä. Nemppa oli varmaan vähän herkässä tilassa.

Edelleen Nemo on usein aika vaikea luettava, kun viipottaa täyttä vauhtia, jolloin sen ajoa ei ehdi välttämättä risujen seasta ryömiessä edes pahemmin seurata ja sitten ollaan jo ihan pielessä. Olen koittanut rauhoittaa Nemon menoa pitämällä hihnaa kireämmällä. Jatkossa pitää varsinkin alussa ehkä ottaa ihan varmistuspysähdyksiä, jolloin katson jatkaako suuntaa samassa linjassa. Pitää koittaa karsia kaikki ylimääräinen ohjaus liinasta pois ja välttää tilanteita, joissa Nemon joutuu hilaamaan takaisin jäljelle. Nemolle jäljen alun onnistuminen on aika tärkeää lopun onnistumisen kannalta.

Nyt relataan jäljen kanssa pari päivää (tulee tarpeeseen jäljen tekijälle, -ajajalle ja etenkin Nemolle) ja sitten tehdään muutamia peltojälkiä ennen kuin kokeillaan taas metsäjälkeä. Positiivista on, että Nemolla on kuitenkin kova into jäljestää ja keskittyy hommaan (ei mitään sijaistoimintoja). Ehkä näin jälkiviisaana Nemon olisi voinut palkata jo ekasta eilisestä jäljestä, koska ajoi kuitenkin vaikean maaston kohtuullisesti. Haluan kuitenkin palkata samalla myös kepeistä, jolloin pelkkä jälki ei aina välttämättä riitä. Ehkä tästä taas tuli itse vähän viisaammaksi jäljenajon kanssa. Se ainakin nyt tiedetään, ettei liika nälkä ehkä ole Nemolle paras keino motivoida, koska silloin sillä on kiire ainoastaan jäljen päässä olevalle ruokapalkalle. Tästä kohti uusia jälkihaasteita!

Edit: Iltapäivästä käytiin vielä uittamassa Nemoa Kolmisoppisella ja otettiin muutama taidekuva! :) Uimasta juostiin pois kilpaa ukkosen kanssa ja autossa salamat iski yllättävän lähelle. Onneksi Nemo ei ukkoseen reagoi millään lailla.

Nemo vasten valkoista

"Pläts!"