Hiphei! Löydettiin Kolmisoppiselta eilen uusi lenkkipolku, vaihtelu virkistää! Tällä polulla on jopa valot yli puoli matkaa, ei tarvitse lampun kanssa sohia pimeässä metsässä. Löydettiin samalla reissulla luonnon ihmeitä: järjettömän kokoinen sammakko ja automatkalla tien varressa tipitti pieni siili. Pöhköt koiranomistajat kävivät sitten tien reunassa ajamassa siiliä syvemmälle puskiin ettei jäisi auton alle. Lopulta siili tipsutti meidän auton ali pusikkoihin ja lähdettiin tyytyväisinä kotiin. Siili ei jäänyt auton alle - ainakaan vielä :s.

Tänään kävin kokeilemassa Nemon kanssa Harjulla seuruuta, ruutua ja merkkiä. Seuruu oli vähän eilistä ponnettomampaa, pitänee ruveta tekemään seuruuta joka toinen päivä. Sen sijaan kosketusalusta oli tänään hyvin muistissa ja ruudussa ja merkissä saatiin muutamia ihan nappisuorituksia. Nemo jopa tajusi jo hakea oikeaa paikkaa ruudussa, jos meni eka ohi. Jotain opittiin siis eiliseltäkin ja mamma petrasi käskyjen ja palkan kanssa.

Nemolla oli koko päivän ihan hulluna virtaa. Joskus pitää ihan miettiä, että miten tollainen energialataus oikein mahtuu noin pieneen koiraan ja miten sen saa purettua tyhjiin?  Piiloteltiin raksua ja juustoa kahdesti ja käytiin lenkillä, treenattiin... Ja silti pitää hörveltää ympäriinsä. Heitellä luuta ja jahdata omaa häntää. Iltalenkillä mentiin Laukaantien varteen ja siellä Nemo kaahasi metsässä ihan pöhkönä, kun käveltiin aukeammassa paikassa ympyrää. Nemo hepuloi ja kaahasi sammaleiden seassa, oli vähän huvittavan näköistä. Tehtiin vähän viestimäistäkin juoksutusta, jossa alkoi sitten jo vähän hyytymään. Näin tänään, huomenna taas koko rumba uusiksi :).