Jäljen jatkokurssi starttasi tänään melkein samalla lauantain koostumuksella ja paikkana oli sama peltoalue Uuraisilla. Sain valita, mennäänkö bussilla tulo- vai menomatka. Päädyin menomatkaan ja mentiinkin Nemon kanssa 25K:lla Palokkaan. Päädyttiin Prisman pihaan, josta saatiin kyyti paikan päälle.

Kaikille koirille tehtiin kaksi jälkeä. Nemolle molemmat suoria, toinen vähän pidempi. Peltojäljillä oli verilättyjä ja lopussa keppi ja kuppi. Ekan jäljen ajoi vähän miten sattuu, haahuili pikkaisen ja oli vähän outo. Maarit-kouluttajan tulkinta tilanteesta oli, että Nemo vähän kokeilee, miten tätä jälkeä ajetaan.

Tämä jälki avasi silmäni avaamaan nykytilanteen: meillä todella vähän nyt kokeillaan kaikkea. Viime aikoina Nemo on alkanut varsinkin jälkikeppien kanssa tehdä sitä, ettei aina tuokaan ekalla kutsulla. Ekalla uintireissulla ei meinannut tuoda keppiä käteen millään. Autossa vempuloi tulomatkan kurssille miten sattuu (ei pysynyt jaloissa vaan koitti jahdata rekkoja). Tälle kokeilulle pitää nyt laittaa tiukat rajat ja olla tiukkana tuon koiruuden kanssa.

Jäljellä pitää olla tarkkana, että ajaa tarkasti eikä sinne päin. Katsotaanpa mitä vääntöä on luvassa sitten niiden keppien kanssa, kun niihin taas palataan. Vikaa keppiä ei nostanut kummallakaan kerralla purkin päältä vaan tökki nakkikuppiaan. Maarit sanoi, että antaa olla. Nostatutetaan ne kepit myöhemmin.

Toinen jälki pellolle meni tosi hyvin. Olin tehnyt sen tosi selväksi itselleni (laahannut jalkoja todella paljon) ja se oli myös selvä Nemolle. Meni nenä maassa kuin juna alusta loppuun asti, nosti kuonon kerran. Veriletut on noilla jäljillä enemmän vain koristeena ja pikku tukena, Nemo ei niitä juurikaan maasta napsi.

Ensi viikolla tehdään vastaava jälki kuin tänään ja tehdään mahd. kulmaakin. Kurssin lopussa Maarit lupasi lähteä meidän kanssa metsään katsomaan, miten meillä siellä menee. Ajellaan tätä peltoa nyt sitten alkukausi ja katsotaan, miten vaikuttaa metsäjäljestykseen.