Jälkikoulutus Uuraisilla on nyt uurastettu. Saldona neljä peltojälkeä vaihtelevilla metodeilla suoritettuna. Koulutuksessa oli mukana viisi koirakkoa ja melkein jokaiselle tehtiin neljä jälkeä. Peltoja polkien meni tänään aikaa noin 7 tuntia. Treenipaikka oli mahtavan kokoinen maatila, jossa oli laajalti peltoa tien molemmin puolin.

Nemolle peltojälkeä ei olla pahemmin tehty paitsi keppijanoina nurmella. Ensimmäisellä jäljellä oli neljä keppiä ja tämän ajoi ihan hyvin. Kouluttaja kuitenkin sanoi, että jäljenajoa pitäisi saada rauhallisemmaksi. Seuraavalla jäljellä palattiinkin sitten pentuaikoihin ja laitettiin jäljelle veriletun palasia. Toisella jäljellä Nemo ei oikein tajunnut, mitä ne veriletut siellä jäljellä tekivät, joten suurimmaksi osaksi vain ajoi jälkeä (ja napsi vähän lettujakin mennessään). Nosti kepit tältäkin jäljeltä ihan ok, viimeisen kanssa meni vähän aikaa hakiessa. Tästä vinkiksi sitten se, että viimeisen kepin alle laitetaan purkki, että varmasti nostaa vimeisen kepin. Jäljenajoa voi rauhoittaa myös laittamalla purkkeja sellaisenaan pitkin matkaa, tätä en kuitenkaan nyt kokeillut.

Kolmannella jäljellä, jolla oli kolme keppiä, viimeinen keppi oli purkin päällä. Tällä jäljellä keskittyi kuitenkin enemmän niiden lettusten keräämiseen kuin keppien noukkimiseen. Ensimmäisen kepin nosti, mutta jatkoi matkaa keppi suussa. Mä en huomannut mitään ja kouluttaja hihkaisi, että katos mitä koiras tekee. Tällä jäljellä oli aika vastentahtoinen tuomaan keppejä minulle, mutta ilmeisesti johtui siitä, että jäljellä oli ruokaa ja Nemo oli ollut n. 1,5 päivää syömättä (siis omaa ruokaansa) ennen jälkikoulutusta. Laitoin tämän vastentahtoisuuden nälän piikkiin, koska heti häkille tultuamme nosteli iloisesti pois heittämiäni jälkikeppejä puskasta.

Neljäs jälki oli sitten pelkkä suora, jossa oli lettuja ja päässä purkki. Tämän ajoi aika hyvin (ainakin lopussa). Laitettiin herkkua jäljelle nimenomaan ajon rauhoittamiseksi ja tarkkuuden hakemiseksi, joten ajon aikana piti olla tosi tarkkana, että menee sentilleen jäljellä eikä yhtään sivussa.

Jälkikurssilla otettiin harjoitteluun myös "esinerauha" eli koiran rauhoittaminen kepin noston jälkeen. Koira otetaan viereen ja paijaillaan kunnes rauhoittuu ja malttaa jatkaa rauhallista ajoa. Nemolle treenasin tätä kahdella keskimmäisellä jäljellä. Aika vaikaa saada se koira siihen viereen makaamaan, kun on tottunut sinkoamaan kepiltä eteenpäin. Tässä olisi hyötyä, jos koiran olisi opettanut ilmaisemaan kepit makuultaan. Muutaman ihan hyvän rentoutumisen sain kuitenkin aikaiseksi: Nemo retkotti selällään rapsutettavana pellossa.

Tätä peltojäljen tarkkuusajoa pitäisi kuulemma ottaa nyt ihan kuurina ja kiinnittää huomiota esinerauhaan. Ensin voitaisiin ajaa pelkästään lettujälkeä (tarkkuus) ja myöhemmin sitten laittaa pellolle keppejä ja palkata taas niistä (esinerauha). Tämä treeni toivottavasti auttaa sitten metsässä siihen, että Nemon vauhti rauhoittuu ja malttaa nostaa paremmin kepit ylös.

Treeniporukassa oli mukana kaksi kelpietä (toinen pentu), yksi belgi ja yksi rotikan pentu. Sovittiin, että voitaisiin jatkaa jälkikurssia nyt kesän ajan eli tavattaisiin mahdollisimman säännöllisesti. Tämähän passaisi meille paremmin kuin hyvin, että joku kokeneempi pystyisi ohjaamaan ja neuvomaan jälkeä eteenpäin. Nemolla jälki on ihan kohtuullisen hyvin kasassa, mutta sitä pikku hiontaa saa kyllä tehdä riittävästi. Seuraava treenikerta on vissiinkin ensi viikon torstaina - peltojälkeä jälleen.