Ihanaa syyspäivää piti juhlistaa metsätreeneillä! Käytiin tekemässä Nemon kiusaksi Laukaantien varteen jälki ja samaan syssyyn esineruutu. Jälki tuli tehtyä mustikkamaastoon, jossa on hyvää avointa metsää. Sillä aikaa, kun jälki vanheni, tehtiin vielä esineruutu tien toiselle puolelle hakkuuaukealle. Metsän reunaan  ruutua ei voinut tehdä, kun olisi muuten mennyt liian lähelle jälkeä.

Esineruutu meni taas ihan hyvin. Nemppa kävi hakemassa kaksi esinettä hyvällä temmolla. Jäljen ajoi myös hienosti (käytettiin myös luonnehdintaa helkutin hienosti). Ajoi jäljen tosi tarkasti eikä pööpöillyt kertaakaan. Jälki oli aika tuore, alle tunnin vanha. Pituutta sillä oli noin 400 metriä. Jäljellä oli kahdeksan keppiä, jotka hajustettiin sipauksella nakkia.

Ekoihin keppeihin Nemo reagoi hyvin, kaarteli nenä maassa ja antoi sitten kepit käteen. Loppua kohden taisi taas unohtaa kepin merkityksen. Keppejä oli aika tiheään, joten jätti osan välille. Koitin aina merkin alla bongailla, onko tässä keppi, mutta kaikista en keppiä itsekään bongannut. Osalla krepeistä oli myös merkattu kulmat ja osalla reittiä. Luotin koiraan ja jatkoin matkaa, jos keppi ei heti osunut silmään. Lopussa  Nemo onneksi bongasi yhden kepin, jonka nosti ja lopetin jäljen siihen. Taisi olla neljäs tai viides keppi. Ajoi jäljen kuitenkin niin nätisti, että keppien jääminen jäljelle ei haitannut yhtään. Mieletön motivaatio poitsulla on ainakin jäljestää, kun silloin kun pikkaisen stoppasin koiraa tarkistaakseni merkin alusta, meinasi väkisin vetää liinan kädestä.

Oli ihan hyvä huomata, että esineruutu ja jälki näin peräkkäin suoritettuina onnistuvat Nempalta vallan hyvin ja vieläpä niin, että molemmissa tulee hieno suoritus!