Tänään tehtiinkin vähän erilainen päivälenkki: autolla Ylistönrinteelle ja kävellen takaisin :). Tämä ihan vain sen takia, että autolla pääsee taas liikkumaan, kun autokuski alkaa olla ajokuntoinen! Päätettiin hypätä kyytiin samalla reissulla, kun kuski meni luennolle. Aluksi meinasin poikkasta Jyväsjärven jään läpi, mutta jäällä olikin aurattu luistelurata, jossa oli sopivasti lunta päällä. Päästinpä Nemon sitten vapaaksi, kun ei ollut muita ihmisiä maisemassa. Nemo tykkäsi ihan hirmusti juoksentelusta. Tein Nemon kanssa monta luoksetuloa (tulovauhti vaan oli niin kova, että Nemo jarrutti monta metriä mun takana ja tuli sitten eteen).

Tein myös vähän kontaktia ja muutaman "nätisti"-harjoituksen eli Nemon piti kävellä vapaana mun vieressä. Palkaksi nakkia ja vapautus! Nätisti kävely menee paljon paremmin, kun Nemo tietää pääsevänsä juoksemaan. Lenkeillä nätisti kävely tyssää usein siihen, että eteen tulee haju, koira, ihminen, mikä vaan ja palkaksi saa vaan nakkia. Kotiinpäin Nemo yleensä kävelee paremmin, mutta pihalle päästyä vetää kuin hullu. Pitääkin koittaa treenailla tuota nätisti kävelyä enemmän vapaana. Jäällä palkkasin myös jotkut jutut lelulla (esim. kontaktin). Nemoon saa kyllä ihan eri tavalla yhteyden, kun se on täpinöissään juoksemisesta. Lenkeillä ja kotona kontaktin treenaamisessa on vähän ilmeisesti ongelmana se, ettei Nemon tekemisen vire ole paras mahdollinen, jolloin poitsu ei keskity yhtä hyvin.

Nemppa pempalle taitaa olla tulossa jonkinlainen karvanlähtö. Jäällä pudotti tipsuttaessaan pari karvatuppoa ja harjauksella turkista lähti kolme harjallista karvaa eli tosi iso tuppo. Tuota harjaamistakin pitää ilmeisesti alkaa tekemään useammin, kun Nemo harjan nähdessään aina luikkii piiloon. Kynsisakset nyt jotenkin vielä ymmärtää, että ne pelottaa, mutta miksi harjaus on yhtä paha asia? Enhän mä edes revi Nemon karvoja ja harjaan aina tosi nätisti. Enemmän Nemo taitaa jopa tykätä korvantauskarvojen repimisestä, kun on pari kertaa ollut hilkulla nukahtaa tähän käsittelyyn. Kummallista.

Postintulo ja postikärryt on edelleen Nemosta pelottava asia. Yhtenä päivänä Nemo bongasi postikärryt B-rapun edestä ja nosti ihan kamalan metakan ja veti kärryjä nuuhkimaan. Käskin Nemon haistelemaan kärryjä pariinkin eri otteeseen, mutta silti suhtautui kärryihin kuin kirkkaan keltaiseen mörköön. Postin tulon huomaa Nemosta jo hyvissä ajoin, kun poitsu ryömii sängyn alle tai tulee viereen nyhjäämään. Silloinkin, kun itse huhuilee koiraa postiluukun toiselta puolelta, niin Nemo ei tule. Samoin jos joku tulee ovesta sisään, Nemo yleensä vähän kaartelee ja miettii, mitähän sieltä tulee. Sitten kun näkee tulijan, tulee häntä huiskien vastaan.

Mahdollista huhtikuun näyttelyä varten voisi alkaa treenailemaan seisomista ja hiplailtavana olemista. Pk-koulutuksissa meinaan pyytää ihmisiä moikkailemaan Nemoa ja katsomaan sen hampaita, kun viime näyttelyssä poitsu vähän aristi tuomaria. Tekee poitsulle ihan hyvää harjoitella sitä, että sitä tullaan koskettelemaan ja hampaat katsotaan. Tätä ei ollakaan muistettu viime aikoina paljon harjoitella.