Treeneissä tänään vain kaksi treenaavaa koiraa. Ihan ensimmäiseksi koemainen tuomarin tervehtiminen. Nemo hyppäsi taas vaihteeksi kohti tuomarin kättä (olin juuri palkannut). Jostain syystä aina pitää tsekata, onko sillä tervehtijällä jotain hänelle. Toinen otos oli jo sitten sellainen kun pitääkin.

Tehtiin treeniä samaan aikaan. Aloitin Nemon kanssa häiriöpaikkamakuulla samalla, kun briardi teki hyppyä. Paikkamakuun alku oli hyvä, mutta heti kun toinen alkoi hyppytreenin ja lelun kanssa riehumisen, Nemon maltti petti ja lähti vähän väliä maasta. Alussakin piippaili jonkin verran. Tätä häiriötreeniä pitää tehdä lisää kaikilla mahdollisilla variaatioilla ja lisämausteilla. Collie ei kestä vielä yhtään sitä, että toinen tekee ja itse pitää olla maassa.

Seuruussa tänään vähän haparointia, mutta myös onnistumisia. Tehtiin liikkuroituna niin, että kouluttaja kulki perässä. Alussa haparointia lähinnä ohjaajan osalta eli en valmistellut käännöksiä ja pysähtymisiä tarpeeksi. Nemolla tippui kontakti ja pysähdyksissa poikitti edessä.Näistä olisi kuulemma pitänyt napauttaa enemmän.

Tehtiin kolme pätkää ja joka kerta parani loppua kohden. Lopussa saatiin ihan täydellinen suoritus, kun tehtiin käännös vasemmalle. Seuruu on mennyt kyllä kivasti eteenpäin. Voi jo pikku hiljaa alkaa luottaa siihen, että Nemo hakee nopeasti käännöksen jälkeen kontaktin ja se myös pysyy. Jätte bra! Vielä kun itse muistaisi ne valmistautumiset eli antaa Nemolle selvän singnaalin jo etukäteen, kun tapahtuu jokin muutos. Tehtiin nyt myös juoksupätkiä ja nekin meni hyvin.

Loppuun hyppyä. Otin esteellä vähän matalamman korkeuden ja ajattelin kokeilla ensin siitä. Takajalkojen kolautuksia tuli niin tiheään, että en viitsinyt sitten ruveta nostamaan korkeutta. Sen sijaan pidettiin kuuden ihmisen kesken mietintätuokio, miten opettaa Nemolle oikeanlainen hyppytekniikka. Lopputulemana oli viritelmä, jossa matalan pk-esteen molemmin puolin on samankorkuiset agiesteet. Nyt Nemon oli siis pakko ponnata kauempaa eikä jalkojen kolauttaminen enää ollut mahdollisuus. Tämä kuulemma paransi hypyn laatua (ts. takajalkojen asentoa).

Nyt onkin mielenkiintoinen tilanne, sillä pk-treenejä on enää tällle keväälle tiedossa yhdet. Niissä ei vielä kovin paljon rimaa nosteta, joten nähtäväksi jää, missä vaiheessa sitten pk-estetreeniä jatketaan. Olen nyt vähän pihalla tuon hypyn kanssa, että mitä sen kanssa oikeastaan kannattaisi tehdä. Pitänee kysellä muilta "lyhytjalkaisten" bortsujen omistajilta, miten ovat hypyn omille koirilleen opettaneet. Millä treenillä oikea hyppytekniikka opetetaan?

Tää meidän treenaaminen on välillä kuin Jukka Pojan laulusta "Soudan, huopaan...". Kun jossain päästään eteenpäin tulee eteen joku toinen juttu, jonka kanssa jäädään junnaamaan. Kokonaisuutena - siis mahdollisia kisoja ajatellen - tämä meidän edistyminen on kuin edestakaista valssia. Kolme askelta eteen - kaksi taakse. Mutta pääasiahan on, että aina jossain vaiheessa päästään se yksi pieni askel eteenpäin.

EDIT: Sbcak sivuilta kävin lukaisemassa, että estettä voi nostaa vähän kerrallaan laittamalla tunnarikapuloita väliin. Mikä loistava idea! Tätä pitää muistaa kokeilla ensi treeneissä parin viikon päästä. Treenit alkaa käydä tottiksen osalta niin vähiin, että mun pitänee tässä kevään korvilla askarrella paskarrella meille vanerista oma pk-este! Ei me muuten edistytä tässä hommassa mihinkään! :o)