Tänään päästiin Nempan kanssa ks-palveluskoirayhdistyksen tottistreeneihin Längelmäen Kana-areenalle. Koulutuspäivä oli tarkoitettu yhdistyksen aktiiviharrastajille, mutta päästiin mukaan, vaikka ei niin aktiivisia seurassa olla vielä oltukaan. Hanna Helminen tarjosi meille ystävällisesti kyydin paikan päälle ja Hannan kautta saatiin Nemolle kevythäkkikin lainaan. Nemo matkasi Kitn kanssa ihan kivasti takaboksissa, vaikka laittoi kyllä kaikilla neljällä tassulla autoon menossa hanttiin. Nana oli mun jaloissa autossa. Nemppa pääsi vähän kirmailemaankin tyttöjen kanssa ennen halliin menoa :).

Tottispäivään oli kerääntynyt 7 bortsua, pari aussia, pari sakemannia ja pari snautseria. Jokainen koira kävi vuorollaan tekemässä haluamiaan juttuja. Oli kiva seurailla muiden treenausta vierestä ja samalla oppia paljon uutta. Muiden treeneissä tuli paljon sellaisia juttuja, mitä itsekin voisi Nemon kanssa treenailla. Nempan kanssa ollaan vielä niin alkutekijöissä, että muihin verrattuna me oltiin ihan eri luokkaa. Nemo taisi ollakin joukon nuorin. Nemolle oli han hyvä kuitenkin päästä tutustumaan uuteen treenipaikkaan, häkissä olemiseen  ja siihen, että vieraat ihmiset seuraa sivusta ja toiset koirat treenaa kentällä. Osa koirista treenaili puhdasta tokoa, toiset pk-puolta ja osa molempia.

Ensimmäisellä treenipätkällä otin vähän seuraamista. Siitä nyt ei sitten tullut mitään, joten saatiin ohjeeksi treenata seuraamista ihan ameeba-tasolta (jota ei varmaan olla edes koskaan tehty). Koira viereen, nakki naaman eteen ja pari askelta - palkkaus. Mulle käden paikan hahmottaminen oli ihan kamalan vaikeaa ja sitten koiran ohjaaminen oikeaan asentoon kanssa. Kun pikkuaskeleita, käden paikkaa, toisen käden paikkaa yms. oli hinkattu seinustaakin vasten, alkoi omat hermot vähän mennä, kun mitään ei tuntunut sujuvan oikein.

Toisella kerralla tehtiin sitten ihan pikku pätkä seuraamista pikkuaskelein, pysähdyksin ja perusasentoon istumisin ja koira takas häkkiin.

Kolmannella kerralla kokeiltiin ohjattua noutoa. Mulle koko härdellin (kaarien, koiran paikan ja lähettäjän ohjauksen) tajuaminen oli ihan outoa, joten jouduttiin sitten hinkkaamaan tätä, kun aina meni jossain pieleen. Ensin lelut piti jättää, sitten viimeksi jätetyn takaa kaari taakse, siitä eteen, koira seisomaan ja siitä lähetys joko oikealle tai vasemmalle. Tämänkin kanssa meinasi vähän mennä hermot, kun ei mainannut tajuta millään. No Nemo ainakin osasi noutaa leluja ihan kivasti ja leikkiä niillä kivasti lopussa. Oman mielialan kohottamiseksi olisi ollut ihan kiva ehtiä treenailla Nemon kanssa sellaisiakin juttuja joita jo osataan (esim. nouto), mutta ei oikein ehditty. No, ehkä ihan hyvä lähteä joskus omalta mukavuusalueeltakin ja kohdata uusia haasteita.

Uusina juttuina opin ainakin tokon kaukojen opetuksen. Hanna neuvoi tämän niin, että koira laitetaan maahan ja käsi toisella takajalalle "control". Koiraa ohjaillaan nakin kanssa vieressä niin, että toinen käsi kuljettaa koiraa ylös, istumaan ja maahan, toinen pysyy takajalan päällä ja varmistaa, ettei se liiku. Tätä hinkataan kuulemma paljon! Sen jälkeen takajalkaa voi alkaa näpäyttää kädellä. Sen jälkeen toinen oma jalka takajalan päälle ja siirrytään koiran eteen ohjaamaan (jumppaa ohjaajallekin!). Tätä hinkataan myös paljon! Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tuloksena on kaukokäskytys, jossa koiran takajalat pysyvät paikoillaan eli koira liikkuu kuin hissi.

Kaiken kaikkiaan oli aika rankka päivä, vaikka toiminnantäyteinen olikin. Oltiin koulutushallilla lähes seitsemän tuntia. Tultiin ekoina, lähdettiin vikoina. Pk- ja toko-treeniä ajatellen tuli ainakin opittua se, miten tärkeää on pilkkoa treeni pieniin osiin ja vahvistaa näiden osaamisen kautta koiran kokonaisosaamista. Samoin on hyvä pysyä nöyränä. Kun luulee, että joku juttu menee ihan ok, saa huomata, että se meneekin ihan päin honkia. Nemon kanssa pk-treeni jatkuu niissä merkeissä, että seuraamista tehdään askel kerrallaan ja palkataan paljon! Samoin pk-ja toko-treenit halleissa pidetään lyhyinä, vahvistetaan kontaktia leikkimällä ja tekemällä helppoja juttuja.

Tuossa kokeneessa koiraporukassa todellakin tuli sellainen olo, että itse on vielä ihan noviisi ja pitää kulkea vielä pitkä matka ennen kuin edes osa tämän päivän aikana esille tulleista treenijutuista on hallussa. Koiran kanssa voi treenata ihan mielettömiä juttuja, kuten Hanna ja Kit tänään osoittivat! :) Me pidetään Nemon kanssa tassut tiukasti maassa ja edetään pikku pikku päämäärä kerrallaan.

Lämmin kiitos vielä Hannalle kyydityksestä, häkin hommauksesta ja treeniavusta! :)