Päivitelläänpäs taas vähän kuulumisia. Nemon kanssa olimme tosiaan joulunvietossa Espoossa eli päästiin taas matkustelemaan. Ennen junaan nousemista käytiin juoksuttamassa Nemoa tunnin verran Kolmisoppisella, jotta poitsu olisi junamatkalla rauhallisempi. Huvittavaa oli, että Nemo oli pudottanut kirsikkatomaatin juuri niihin matkakenkiin, jotka oli tarkoitus laittaa jalkaan. Tungettuani fiksuna ihmisenä jalkani tomaatin päälle, sain sitten ottaa mukaani yhden valmiiksi kostean kengän. Nemo meni junassa nätisti, vaikka Tampereelta junaan nousikin ilmeisen kiinnostava pieni pystykorva. Itseäni vain ärsytti, että koko lemmikkivaunun lattia oli täynnä jotain möhnää ja sain aloittaa joulunvieton siivoilemalla junan lattiaa.

Odotin hieman kauhunsekaisella mielenkiinnolla Nemon ja kuusen ensikohtaamista. Nemo menikin heti tökkimään kuusenkoristeina olevia palloja ja tökki kumoon kaikki kuusen alla olleet koristeet. Yllättävän hyvin Nemo uskoi kuitenkin jättää kuusen rauhaan ja vain kerran yllätin Nemon pyörittelemästä joulupalloa lattialla. Sen sijaan kuusen alla olleet kortisteet kiinnostivat kauheasti, varsinkin reessä istuva lumiukko ja olkipukki, joita Nemo koitti vaivihkaa hilata mukanaan. Nellin kanssa käytiin taas paljon lenkeillä ja metsässä juoksemassa - ja kirjaimellisesti kahlattiin lumessa. Olisi pitänyt älytä ottaa kamera mukaan metsälenkeille, olisi saanut tosi hauskoja kuvia. No, ensi reissulla sitten.

Nemo sai joululahjaksi pyramidilelun, uuden narupallon ja puruluun. Kaikki paketit poitsu avasi itse, tottakai. Pyramidinamilelu on ollut kovassa käytössä, harmi vaan, että lelun kanssa leikkimisestä lähtee ihan kamala ääni! Joulupäivänä käytiin tädin luona vierailulla, missä Nemo sai taas tutustua lapsiin. Uudessa paikassa Nemo tutki kaikki paikat todella tarkkaan ja kävi omatoimisesti tutkimassa kaksikerroksisen talon alakerrankin useampaankin kertaan. Lasten leluista Nemo tykkäsi, varsinkin isosta pehmokoirasta, jonka poitsu kävi varastamassa monta kertaa sohvalta. Tosi hyvin Nemo kuitenkin osasi olla  taas lasten kanssa. Espoon reissu oli Nemolle sen verran rankka (viisi ihmistä ja koira sekä kaikki muut ympäristön asiat seurattavana), että paluumatkan poitsu retkotti junan lattialla sikeässä unessa.

Toinen jännittävä ensimmmäinen asia Nemon kanssa oli myös vuoden vaihtuminen. Jännityksellä odotin, miten Nemo reagoisi rakettien paukkumiseen. Onneksi Nemo ei näyttänyt juuri reagoivan raketteihin. Pienellä pissilenkillä yksi raketti paukahti vain muutaman kymmenen metrin päässä, mutta tätäkin poitsu vain katsoi ja jatkoi matkaa. Uusi vuosi otettiinkin vastaan Jyväsjärven jäällä eikä Nemo kahdentoista aikaankaan reagoinut tiheään paukkeeseen mitenkään vaan keskittyi ilmaan potkitun lumen jahtaamiseen. Nemon suhtautuminen paukkeeseen oli todella positiivinen yllätys eikä toivottavasti myöhemminkään ilmene mitään tapausta, joka muuttaisi tätä asetelmaa.

Nyt onkin sitten hyvä ruveta miettimään vuoden 2011 uusia kujeita! Voisin aloittaa uuden vuoden aktiivitouhuilut käymällä Nemon kanssa tänään vähän treenailemassa :).