Illlalla käytiin treenailemassa pk-esteitä ja seuraamista Aholaidan kentällä. Alkuun tein pari pätkää seuruuta. Alussa koitin lelulla, mutta Nemon mielenkiinto oli olematonta. Vaihto nakkiin ja imutuksella pari pidempää pätkää. Nakin kanssa ihan hyvää tekemistä. Menin koko pätkän vilkaisemattakaan koiraan ja sellaisella asenteella, että nyt mennään! Kaikki turha vilkuilu ja koiran kyttäily jäi siis pois ja tämä toimi varsin hyvin. Imutusta pitää ilmeisesti vahvistaa ja koittaa saada Nemolle motivaatiota lisää. Miten tämä seuruun harjoittelu voikin olla näin vaikeaa?

Päivän onnistuneimmat suoritukset tuli tänään loivemmalta A-esteeltä. Ajatuksena oli saattaa Nemo rauhallisesti esteen yli nakin kanssa, mutta samassa kun päästin koiran irti ja käsky "kiipee" pääsi ilmoille, Nemo sinkosi jo esteen harjalle. Tehtiin siis muutama ylitys niin, että lähetin Nemon sivulta ja juoksin rinnalla toiseen päähän. Todella hyvin este oli muistissa talvelta - iloinen yllätys! Enää poitsu ei loikkinut alaskaan esteen puolesta välistä. Kokeilin poitsulla myös lelun noutoa esteen yli kolme neljä kertaa. Tässäkin kaksi ekaa suoritusta mielettömän hyviä, sitten yksi kierto, tämän jälkeen taas hieno suoritus. Saatiin jopa suorituksia, että Nemo odotti käskyä sivulla ja toi lelun toisella käskyllä. Alussa ei siis tarvinnut pidellä pannasta kiinnikään. Mieleinen este tuntuu poitsulle olevan, kun oli ylittämässä  A-esteen heti esteelle päästyämme ilman käskyäkin.

Toisena esteenä kokeiltiin vajaan metrin mittaista hyppyä. Poikaystävä esteen toisella puolella, minä toisella. Nempalle kuutisen kertaa hypytystä yli - hienosti meni tämäkin. Pk-hypyssä pitää alkaa treenata korkempaa loikkaa eli sitä, ettei Nemo ponnista esteeltä. Ekalla korkeammalla hyppykerralla vielä sallin tämän, koska kyse oli lähinnä testistä, miten Nemo esteeseen reagoi. Este oli melko leveä, mikä helpotti ponnistamista.  Itseä vähän hirvittää poitsun hypyttäminen korkealta, koska Nemon veljeltä löydettiin ikävä yllätys etupäästä. En siis halua Nemoa kovin paljon hypyttää korkealta ennen poitsun kuvauksia ja varmuutta siitä, että poitsun etupää kestää hyppimisen pidemmän päälle. Pk-hyppyä tehdään siis harkitusti ja harvoin.