Joulu vietettiin perheen parissa Joensuussa. Nemolla oli taas paimentamista, kun piti samaan aikaan koittaa seurailla kuuden ihmisen puuhailuja. Reissu otti taas poitsun voimille ja paluumatkan kuorsasi tyytyväisesti junan lattialla, vaikka paluujuna oli lastattu aivan täyteen koiria. Nemo luulee aina voivansa omistaa koko junavaunun, kun paluumatkalla sain pariin otteeseen siirtää poitsun päätä pois muiden matkustajien kengiltä. Nemo ajatteli, että mitäs muuta virkaa noilla jaloilla on, kun toimia tyynyinä!

Tänään aamulla virtaa piisasi taas, joten päätin kokeilla huvikseni tehdä lyhyen keppijanan talomme etupihalle. Lumet ovat sulaneet kokonaan pois ja maa pilkottaa esiin. Pihan nurtsi oli ihan lumeton, joten ajattelin kokeilla, miten keppien ajo routaiselta nurmelta sujuu. Nemppa meinasi haljeta liitoksissaan, kun puin sille jälkivaljaat päälle. Sai pitää ihan kunnolla hihnasta kiinni, ettei olisi omia aikojaan singonnut etsimään jälkeä.

Otin parin metrin janan jäljelle, mistä nappasi jäljen hyvin. Ajo oli suoranaista juoksua, mutta malttoi nostaa kepit ja tuoda käteen asti. Melkeinpä enemmän taisi näöllä ottaa osan. Kepeistä bongasi 5/6, yksi jäi kahden puskan väliin, kun kiersi koko höskän. Innolla leikki patukalla, mutta keppileikki tuntui olevan vieläkin kivempi. Into keppeihin näkyi taas siinä, että koitin heittää kepit menemään, mutta poitsu kävi hakemassa ne takaisin. Silloin etsi kepit puhtaasti nenunsa avulla. Hyvä vaan että on intoa keppeihin, sitähän syksyllä koitettiin kovasti treenata. Sulais vaan loputkin lumet, niin päästään ajamaan ihan metsäjälkeä :P. Outo joulukuu, kun on niin vähän lunta. Viime vuonna oli ihan hirveästi lunta jo tähän aikaan ja Jyväsjärvikin oli jäässä. Katsotaan, milloin tänä vuonna pääsee koiran kanssa Jyväsjärvelle kirmaamaan.