Aamulenkillä suunnattiin koirien kanssa Kolmisoppisen metsään. Koirulit olivat mielissään metsälenkistä, kun olen niitä nyt viimeiset lenkit raahannut hihnassa - ja sehän on molempien kanssa silkkaa nautintoa. Varsinkin Sipillä on niin rasittavia rutiineja lenkillä lähdön kanssa ja lenkeillä, että käämi menee.

Metsässä tehtiin vähän molemmille haistelutreeniä eli ensin Frolicciruutu ja sitten käpytunnari. Tehtiin hajustetun kävyn noutoa Sipillä ensin pari kertaa. Molemmilla kerroilla toi oikean kävyn, mutta sen kiertelylenkit on ihan naurettavan kokoisia. Joo, varmasti vein sen kävyn sinne 10 m päähän.

Tein kokeeksi Nemollekin tunnarikäpytreenin. Tätä ei olla tehtykään paljoa. Näytin Nemolle hajustetun kävyn ja Sami peitti Nemon silmät. Sitten käskin "etsi!"-käskyllä hakemaan kävyn. Nemolla on vähän järkevämmät nuo haistelulenkit, mutta aika kaukaa sekin kävi hajua hakemassa. Löysi helposti oikean kävyn. Palkaksi sai leikkiä puolikkaalla patahanskalla, kun muita leluja ei ollut mukana. Kelpasi tämäkin.

Kotona kokeilin illemmalla, tajuaisiko "oman" haistelun tunnarikapulasta. Pelkällä nenän eteen viennillä ei oikein hogannut tätä hommaa. Ei myöskään osoittanut hommaa tajunneensa, kun laitoin oikean ja väärän kapulan vierekkäin. Luulen, että Nemolle paras tapa opettaa tunnari on viedä kapula metsään, jonne on haistelun vahvasti yhdistänyt. Ensin viedään metsään  vain hajustettu kapula piiloon, myöhemmin sekaan sikin sokin vääriäkin.

Oikeastaan Nemolle ei tarvitse opettaa kuin haistelun yhdistäminen kapulaan ja se, ettei hämäänny hajustamattomista kapuloista. Tuo jälkimmmäinen kuulostaa vaikeammalta opetettavalta, mutta tehdään pitkään vaan yhdellä oikealla ja väärällä, jotta tulee paljon onnistumisia. Tunnari voisi siis olla seuraava juttu, johon treeniä lavennetaan. Kaikenlaisesta haistelutreenistä ei liene haittaa jälkikeppejä ajatellen. Treenataan nenän käyttöä vaan eri tavoilla.