Tiistaina käynnistyivät taas Keski-Suomen Kennelkerhon toko-koulutukset Keskisuomalaisen kentällä ja me olimme siellä Nemon kanssa tätä tapahtumaa todistamassa. Paikalle oli saapunut ihan hillitön määrä koirakoita. Pikaisten laskujen perusteella n. 26 koiraa. Onneksi ryhmä jaettiin puoliksi alle ja yli 7kk ikäisiin koiriin, mutta omaan ryhmäämme jäi silti n. 13-14 koiraa.

Aluksi tehtiin vähän pikkutreenäjä käskystä istumisia ja maahamenoa sekä kontaktia. Sen jälkeen ohituksia pareittain. Alun pikkutreenit meni hyvin, Nemo teki mitä pitikin. Lopputreeneistä tehtiin pujottelua koiraringissä ja luoksetuloa. Molemmat menivät Nemon osalta ihan hyvin. Pujottelussa piti kontaktia sivulla tosi hyvin niin pitkään, kunnes sakemanniuros alkoi ärhennellä ja Nemolta meni pasmat sekaisin. Häntä koipien välissä alkoi pinkoa minne sattuu. Rauhoitin tilanteen istuttamalla pennun hetkeksi ja ottamalla taas kontaktin, mistä ohjaaja lausui kommentin: "Älä vaan näytä, että tässä olisi mitään outoa". No, mitenpä ohjaan koiraa, joka juoksee paniikissa minne huvittaa? Lopun luoksetulo meni ihan nappiin. Nemo lähti kuin ohjus kutsusta ja tuli suoraan eteen. Tästä hirmusti kehuja ja nakkia.

Koulutuksessa huono puoli oli se, että koiria oli vähän liikaa. Tekemistä joutui aina odottamaan ja koirat joutuivat aika pitkän aikaa istumaan paikoillaan. Tämähän ei Nemolle oikein sopinut vaan poitsu olisi halunnut tehdä paljon enemmän. Turhautuminen purkautui sitten hirveänä kiskomisena muiden koirien luo. Heti, kun alettiin tekemään jotain, Nemo unohti toiset koirat ihan kokonaan. Jopa ohituksissa kiinnitti huomion ainoastaan minuun ja nakkeihin. Pitää toivoa, että ensi viikolla olisi vähän vähemmän koiria ja ehtisi tekemään enemmän tehokkaammin.

Koulutuksen jälkeen käytiin vielä juoksuttamassa Nemoa metsässä. Pojalla olikin melkoiset ralliajot mustikkavarpujen keskellä. Tiedä sitten, purkiko poitsu päätään koulutuksen jäljiltä vai kuluttiko vain ylimääräistä energiaansa. Ajatella, että tuollainen määrä energiaa piili koko ajan poitsun nahkojen sisällä. Sen kun olisi saanut vielä paremmin hyödynnettyä koulutusjuttuihin eikä se olisi purkautunut niin paljon hihnassa vetämiseen. Lenkin jälkeen käytiin vielä testaamassa Nemon paukkuherkkyyttä ampumaradan vieressä. Nemo ei reagoinut paukkeeseen millään tavalla, mikä oli hyvä asia.

Keskiviikko iltana käytiin sitten tekemässä metsäjälkeä. Ensin käytiin tekemässä Kolmisoppiselle jälki, jonka annettiin vanheta n. tunnin verran. Nemo ajoi jäljen alun tosi hyvin ja muutenkin korjasi ajoaan nopeasti. Vähän sivuun mentiin välissä, kun tuuli painoi jälkeä sivummalle. Lopussa Nemo (ja myös minä) kuitenkin eksyi ihan kokonaan reitiltä ja alkoi vetämään ihan hulluna jonnekin rinteeseen. Tiesin, ettei tämä voi olla oikea suunta, joten pakitin vähän ja taas Nemo veti samaan paikkaan. No, homma meni sitten uusiksi, kun kunnollista lopetusta ei saatu aikaan. Kuudesta kepistä Nemo ilmaisi kaksi.

Toinen jäki tehtiin eri kohtaan ja sen annettiin vanheta n. puoli tuntia. Tämän jäljen Nemo ajoi samaan tyyliin kuin aikaisemmankin, välillä mentiin vähän sivussa ja useat puut kierrettiin eri puolelta kuin missä jälki meni. Kaksi keppiä poitsu merkkasi ja löysi jäljen lopunkin, missä poikaystävä oli piilossa nakkipussin kanssa. Ihan hyvää tekemistä oli molemmilla kerroilla, vaikka metsä oli märkä ja eka jälki tehtiin aika kovassa sateessa.