Tänään lähdettiin urheasti vesisateesta huolimatta Aholaidan kentälle treenaamaan. Paikalle oli uskaltautunut meidän lisäksi vain viisi koiraa, joten saatiin sopusuhtaiset kolmen koiran ryhmät. Treenattiin tällä kertaa paikallaoloa, istumista käskystä, perusasentoon tuloa, maahanmenoa, pujottelua ja luoksetuloa. Merkillisintä oli ehkä se, ettei Nemo olisi oikein halunnut mennä maahan. Sen lisäksi Nemon maahanmeno on aika ikävä eli lonksauttaa lonkan sivulle, taittaa etutassun mahanalle ja retkottaa siinä. Näin siis parhaimmillaan. Tästä saatiinkin kotiläksyksi treenata maahanmeno ja maassa olemisen asento kuntoon (tämänkin olisi voinut katsoa jo aiemmin).

Pujottelua tehtiin kahdeksikkona niin, että kaksi koiraa on vastakkain ja siinä sitten mennään koiran kanssa rinkulaa molempiin suuntiin. Nemo oli hyvin tässä mukana, mutta meinaa lipsahtaa helposti edelle. Sen sijaan paikalla istuminen toisen koiran kiertäessä oli vaikeampi ja Nemo tempaisi itsensä istumasta useammin kuin kaksi tai neljä kertaa eli aika usein. Samoin muussakin tekemisessä se kärsivällisyys on aika olematonta. Ohjeita kuunnellessa Nemo vinkui ja kiskoi vähän väliä läheisen koiran luo. Todella rasittavaa, tähän pitää nyt kyllä keksiä joku kikka kolmonen. Nemo veti hihnaansa niin antaumuksella, että mulle jäi molempiiin kämmeniin mustaa väriä nahkahihnasta.

Luoksetulossa jätin Nemon istumaan, menin itse metrien päähän ja kutsuin luokse. Nemo tuli salamana ja tässä oli hyvä testata nyt, että poitsu pysyy paikoillaan vaikka muita koiria on vieressä. Tästä saatiin sellaista palautetta, että koiran voisi jättää hyvään perusasentoon ja muutenkin alkaa ottaa treeniin mukaan tarkkuutta ja koemaisuutta. Niihin kokeisiinhan tässä kaiketi ollaan vaihtelevalla tuloksella treenaamassa. Namin paikka ehdotettiin vaihdettavaksi vasempaan käteen, saisi sillä ehkä Nemon eteentunkemista pois. Loppuun tehtiin vielä luoksepäästävyys-testi, jonka Nemo selvitti ihan kunnialla.

Treenien lopuksi puhuttiin aika paljon palkkauksesta. Viereisellä kentällä näin ohjaajan palkkaavan koiransa liikkeestä maahanmenosta takapalkalla ja purupatukalla. Kysyin sitten, miten purupatukkaa voisi hyödyntää enemmän palkkauksessa, kun tuo pikkuäijä siitä niin tykkää. Palkkaa kannattaa kuulemma vaihdella ja käyttää vähän eri tavoilla esim. namejakin voi käyttää heittoleikkinä ja koiran aktivoimisessa. Näistä palkkausjutuista pitää vielä ottaa tarkemmin selvää, että saa palkkausta monipuolistettua. Ohjaaja sanoi käyttävänsä jotain tiettyä lelua yms. esinettä tietyissä jutuissa, jolloin koira tietää odottaa tiettyä palkkaa. Palkkauksessa kannattaa kuulemma hyödyntää myös koiran yllättämistä esim. lelulla, jota koira ei tiedä olevan tässä jutussa mukana.

Muutenkin voisi alkaa ottaa tarkemmin selvää siitä, miten eri juttuja kannattaa alkaa treenata eteenpäin ja nykyisiä taitoja kehittää. Olisi hyvä saada tokosta ja pk-puolen jutuista selkeä kuva (miten mitäkin treenataan), että osaa jatkaa koulutusta johdonmukaisesti ja päämäärätietoisesti. Vieläkin on vähän palikat hajallaan.

Bussimatka kohti kotia koulutuksen jälkeen oli melkein yhtä riemukas kokemus kuin itse koulutuskin. Heti bussiin päästyä Nemo hyppäsi kuraisena suoraan penkille ja siitä sitten taistelin poitsun lattialle jalkoihin. Nemo ei meinannut millään malttaa olla aloillaan vaan oli vähän väliä sitä mieltä, että bussissa matkustaminen on tyhmää ja mä lähden nyt! Koitin silitellä ja rauhoitella ja antaa nakkia, mutta toisen penkille hyppäämisen ja rimpuilun jälkeen vaihdoin paikkaa vaunupaikalle, jossa ei tietenkään ollut penkkiä. Ajattelin, että isompi tila rauhoittaisi Nemoa - päinvastoin. Viereen istui pariskunta, joka alkoi leperrellä Nemolle ja siitähän poitsu riemastui ja hyppi kaiteelle ja ikkunaan katsomaan maisemia. Nemo kiemurteli tälläkin paikalla vähän turhan paljon ja juuri ennen omaa pysäkkiä Nemo tunki itsensä penkkien alle ja meinasi jäädä jumiin kahden penkkituen väliin.

Kotona alkoikin sitten taistelu suihkuttamisen kanssa. Vaikka houkuttelin nakilla, Nemo ei meinannut tulla millään. No, sitten raahasin sen kaksi kertaa suihkuun pakolla ja annoin nakkia samalla kun pidin nätisti poitsua suihkun alla. Mä en ymmärrä, mitä Nemolla on suihkua vastaan, kun kuitenkin vedestä tykkää. Jotenkin tästä päivästä ja koulutuksesta jäi sellainen fiilis, että teenkö mä jotain väärin, kun tuo koira oikuttelee niin paljon eikä meinaa rauhoittua millään. Ehkä Nemo vaan sitten kokee, että koulutuksissa on tylsää, bussissa on tylsää ja suihkussa on tylsää. Mitenköhän sitä saisi Nemon tykkäämään näistä asioista? Siinäpä mulla pohdittavaa.