Käytiin tänä aamuna tekemässä Nemolle taas pitkästä aikaa jälki. Viimeisten kolmen viikon aikana ollaan harjoiteltu jälkeä aika paljon ja saatu myös kepit mukaan harjoitteluun. Nemolle tehtiin kahden tavallisen jäljen jälkeen keppitreeniä Killerin raviradan nurmikolla. Nemo nosteli keppejä kahdelta 10-15 metrin harjoitusjäljeltä hyvin ja sai palkaksi paljon kehuja ja nakkia. Kepit on sittemmin siirretty metsäjäljelle. Ekalla varsinaisella harjoitusjäljellä Nemo merkkasi viidestä kepistä kaksi epämääräisesti ja otti kaksi suuhun. Nemo on selvästi alkanut tajuta, että niitä keppejä on viskelty jäljen varrelle ja osaa myös reagoida niihin.

Tänään tehtiin n. 200-300 metrin jälki samalla alueelle, jossa eilen käytettiin poitsua uimassa. Keppejä jäljellä oli taas viisi ja jälkeen tehtiin kaksi n. 90 asteen kulmaa. Jälki oli siis laatikkomainen ja sen joka sivuilla oli keppejä pari kappaletta. Nemo ajoi jäljen harvinaisen rauhallisesti ja tarkasti. Tavallisesti poitsu höntyilee hirveällä kiireellä metsään ja saattaa hortoilla aika kaukanakin jäljestä. Tänään kuitenkin tahti ja tekeminen olivat toista luokkaa, mikä oli tätä treeniä ajatellen ainoastaan hyvä asia. Viidestä kepistä Nemo nappasi suuhunsa neljä. Itse kämmäsin siinä mielessä, että unohdin nakit autoon, joten jouduin palkkaamaan kepeistä vain kehuilla. Viides keppikin oli ihan reitillä, mutta jostain syystä Nemo ei siihen reagoinut. Nemo napsi palkkansakin tänään jotenkin rauhallisesti, en tiedä olisiko eilisellä matkustelulla ollut osuutta tähän rauhalliseen käytökseen. Nähtiinpähän tänään, miten rauhallisuus vaikuttaa jäljen tarkkuuteen.

Tällä viikolla Nemolle voisi tehdä vielä jälkitreeniä ja antaa nyt kepeistä tosi ison palkkion, ettei menetä mielenkiintoaan keppeihin. Bortsuille taitaa olla ominaista se, että tarpeeksi jankattuna tietynlainen treeni alkaa tuntua jo tutulta ja tylsältä mutta en usko, että tänään oli siitä kyse. Jälkitreeniäkin voisi koittaa pikkuisen varioida ja viedä erilaisiin maastoihin, jotta treeniin tulisi vaihtelua eikä Nemo pääse vahingossakaan tylsistymään.