Nempan kanssa ollaan koitettu kovasti valmistautua Pieksämäen kokeeseen - vaihtelevin tuloksin. Eilen kävin kokeilemassa koko kaavion läpi tokoporukan treeneissä, sain hypynkin lainaan. Paikkamakuu 2 min ok. On jo ihan kyllästynyt koko paikkamakuuseen, saman tien vähän kankulleen, muuten hyvä. Hyvin huomaa, miten riippuvainen olen ollut nakeista, kun sivulle tulossakin oli ensimmäistä kertaa tilanne, että piti ihan pinnistää, että sai koiran huomion. Ilman nakkia ei paljon kiinnosta keskittyä paikkamakuun odottelussa emännän seuraamiseen. Oho! Miten mä en ole tajunnut treenata tätä aiemmin?

Seuruukaavio kertaa kaksi meni ihan ok. Seuruuta haittasi aika paljon, kun toinen tokoryhmäläinen tuli oman bortsunsa kanssa treenaamaan ja leikkimään ihan viereen. Kun vaihtoehdot ovat tylsä seuruu ja leikin seuraaminen, ei ole vaikeaa arvata, kummasta Nemo oli enemmän kiinnostunut. Sama häiriöongelma haittasi liikkeestä maahanmenoakin, jäi vaan seisomaan ja toljottamaan toista koiraa. Otin varmaan viisi kertaa homman uusiksi ennen onnistumista. Olisi pitänyt mennä vaan ekalla ja treenata liike myöhemmin uudestaan. Luoksetulo ok, pikkasen vinoon, mutta odotti käskyn sivulle. Liikkeestä seisominen hyvä, seuruupätkä olisi voinut olla parempi. Hyppy jees, jätin turhan lähelle, joten Nemon oli vaikea hypätä. Kasasin hypyn nurtsille, koska uskoin sen pysyvän siinä paremmin kasassa (hypystä puuttui kaksi olennaisinta kiinnikeosaa). Sattui sitten menemään vähän ylämäkeenkin.

Seuruussa pitää nyt tehdä muutama motivaatio-treeni. Tämäkään ei nyt ollut ihan kisasuoritus, kun oli ylimääräistä häiriötä ja palkkasin välissä kolmella nakinpalalla. Parempi kuitenkin kuin ei mitään. Loppuviikko valmistaudutaan henkisesti ja puudutetaan koira tylsyyskuoleman partaalle, että on intoa tehdä kisoissa ;).

Tänään käytiin huvikseen kokeilemassa jälkeä. Piti tehdä lyhyt keppijana, mutta Sami meni metsään ja tuli sieltä sitten pitkän ajan päästä pois. Eli tuli useampi sata metriä pitkä pätkä. Annettiin vanhentua n. reilut 20 minuuttia. Alussa pieni jana, josta lähti välittömästi oikealle jäljelle. Ensimmäinen kulma meni hyvin. Toinen kulma sössittiin, kun luulin, että on keppi ja Nemo lähti vielä pari kertaa ihan pieleen. Pojalla oli aivan käsittämätön meno päällä, joten otin sen viereen toisen kulman kohdalla ja koitin rauhoitella vähän. Siitä lähtikin sitten taas etenemään oikein. Yksi keppi taisi jäädä taas pikku harhapolulla metsään, muut varsinaiset jäljellä olevat kepit nosti pikku kehotuksella. Loppua kohden paransi ajoa huomattavasti ja rauhoittui myös.

Ilmeisesti tauon pitäminen toimi tässä jopa vähän päinvastaisesti kuin toivottiin eli Nemolla oli aivan liikaa menohaluja. Muutaman kerran kiskoi aivan hulluna metsään ja Sami huutaa perään, että "ette muuten ole jäljellä". En pystynyt lukemaan koiraa noissa harhoissa ollenkaan. Innon näki hyvin palkkauksissa. Hyvä kun malttoi edes nakkipalkkaa odottaa ja sitten taas "viuh" menoksi. Sama lopussa: nosti viimeisen kepin, palkkasin nakilla ja koitin innostaa patukkapalkkaan - koira painaa nenä maassa, että vielä jatkuu.. Sai vähän aikaa houkutella leikkimään ennen kuin innostui palkkaan. Heti kun päästi patukasta irti, koira on menossa ajamaan poistumisjälkeä. Mites tuolle Nemolle opettaisi sen, että "nyt loppui, ei tarvitse ajaa jälkea/ etsiä esineitä enää". Ihan sama ongelma on esineruudussakin, sekin tuli viime viikolla taas todistettua.

Autolle mennessä tuli treenattua vielä muutamaan kertaan kepin nostoakin, kun koitin heittää kepit kaksi kertaa pöpelikköön Nemon huomaamatta. Mistä seurauksena, että sain melkein kaikki kepit kaksi kertaa käteen. Kiva, että intoa keppeihin on taas. Kokonaisuudessaan ihan ok jälki, mutta ensi vuotta varten pitää laittaa aika monta juttua talveksi miettimismyssyyn.