Käytiin eilen perinteiseen perjantaiseen tapaan poikaystävän isän luona saunomassa. Oman lisämausteensa tälle vierailulle toi Nemon ottaminen mukaan, sillä poikaystävän isän luona asustelee melkoisen vauhdikas kolmivuotias groenendael belgi Sipi. Aluksi Nemon annettiin tutkia rauhassa paikkoja ennen kuin Sippi päästettiin varovasti tekemään tuttavuutta.

Kuten arveltiinkin, Sipi oli pennusta valtaisan kiinnostunut pennusta ja kävi tökkimässä ja nuuhkimassa Nemoa jatkuvasti. Nemo puolestaan osoitti hyvin rohkeita pikkupennun elkeitä, ei aristellut liikaa ja loppuvaiheessa alkoi jo suorastaan härkkiä ja ärsyttää Sipi tekemällä äkkihyökkäyksiä pöydän ja muiden turvapaikkojen alta. Kun molempien koirien luonne oli aika hyvin tiedossa, ei ollut pelkoa siitä, että Nemo olisi saanut elämänsä löylytyksen. Sipi on innokas, mutta ei onneksi aggressiivinen. Nemo on vielä pikkuinen, mutta osoitti suurta rohkeutta ja alkoi jopa jossain vaiheessa vähän paimentaa isompaansa. Näin eilen ensimmäisen kerran Nemon tekevän nk. "eyen", hypnoottisen tuijotuksen, kun Nemo vaani Sipiä. Näytti ihan siltä kuin Nemo olisi paimentanut mustaa lammasta :). Ensimmäinen tapaaminen meni siis kohtuullisen hyvin ja Nemo sai välillä olla, leikkiä ja nukkua ihan rauhassa, kun Sipi laitettiin välillä hetkeksi toiseen huoneeseen rauhoittumaan. Muutaman kuukauden päästä tuo asetelma alkaa olla jo tasaisempi ja veikkaan, että noista pojista tulee vielä keskenään ihan hyvät kaverukset.
 
Nemo oli reissun jälkeen ihan poikki ja nukkui tavallista pidempään ja sikeämmin. Tänään kohtaamisesta ei ollut huomattavissa merkkiäkään, virtaa riittää siinä missä muinakin päivinä. Tuo reissu oli siinäkin mielessä hyvä, että jätettiin Nemo parikin kertaa vieraamman ihmisen seuraan, että tottuu olemaan muidenkin ihmisten kanssa. Kummallakaan kerralla ei ollut uikuttanut perään - toisin sanoen Nemo ei edes huomannut, että olimme poissa. Seuraavaksi alkaakin sitten pikku hiljaa etenevä totuttautuminen yksin oloon kotona.