Jospa taas vähän päivittäisin viime päivien puuhasteluja. Perjantaina käytiin tekemässä jälki sateessa märkään maastoon. Mittaa jäljellä oli joitakin kymmeniä metrejä, pituutta on maastossa tosi vaikea hahmottaa. Nemo ajoi tämänkin jäljen tosi hyvin, tosin taas parissa kohtaa jäi nuuskimaan ympyrää. Jäljellä sattui pari pikku mokaa, kun pyykkipoikamerkit oli laitettu kahdessa kohtaa liian alas ja Nemo jäi lähdössä ja jäljen puolessa välissä nuuhkimaan pyykkipojan ja merkkinauhan hajua. Kaikesta ylimääräisestä pörräilystä huolimatta Nemo pääsi jäljen loppuun asti ja seurasi jälkeä aika tarkasti. Ainakin poitsu kiersi suurimman osan puista oikealta puolelta eli juuri siitä, mistä jälki menee.

Eilen käytiin kokeilemassa harjun pikku pöpelikössä vauveleiden esineruutua. Mentiin polulle, josta poikaystävä kävi heittämässä kolme Nemon lempilelua - sinikeltaisen vinkulelun, lapasen ja pallon - parin metrin päähän polusta n. 3 metrin säteelle. Sitten Nemo päästettiin etsimään leluja. Nemppa osasi tämän homman yllättävän hyvin, sillä kävi järjestelmällisesti aluetta läpi ja toi jokaisen lelun yksitellen käteen asti. JES! Pitää ruveta treenailemaan tuota lelujen etsintääkin aktiivisemmin niin saadaan treeniä esineruutua varten. Kotona tehdystä etsintäleikistä on ollut nähtävästi yllättävän paljon apua, sillä Nemo oikeasti ymmärsi mitä pitää tehdä ja osasi käskyllä etsiä leluja.

Nemo jätettiin entsintäleikin ja lenkin jälkeen pariksi tunniksi kotiin ja ajateltiin, että eiköhän se siellä nätisti nuku. Kun tultiin takaisin kotiin, ovella odotti iloinen ja aktiivinen pentu. Kämpässä oli käynyt pieni pyörremyrsky, kun yhdeltä hyllyltä oli vedetty kaikki tavarat alas ja kansio ja Japanista tuodut syömätikut olivat joutuneet puruluiksi. Samoin sänky oli myllätty ja yöpöydän virkaa toimittavalta jakkaralta oli tiputeltu kaikki kirjaston kirjat alas. Onneksi Nemo ei sentään ollut pureskellut niitä kirjaston kirjoja, tätäkin Nemo nimittäin harrastaa aina kun silmä välttää ja joku kirja on hampaiden ulottuvilla. Niitä puuhajuttuja pitää vaan muistaa antaa Nemolle jatkossa pidempien yksiolojen ajaksi enemmän. Hauskinta oli, että Nemon oma puruluu oli täysin koskematon. Ei se luu kai sitten kelpaa muuhun kuin jemmailuun :). Ja miksi sitä tylsää luuta nyt pureskelisi, kun kerrankin saa rauhassa pureskella ei-sallittuja asioita.

Tänään käytiin sitten taas pyörähtämässä koirapuistossa. Vein Nemon vähäksi aikaa ensin isojen koirien puolelle harjoittelemaan isomman lauman keskellä olemista. Nemo vältteli aika paljon muita koiria istuskeli vähän väliä penkin alla muita koiria piilossa. Nemo kävi kyllä aina moikkaamassa kaikkien koirien omistajat, mikä oli hyvä. Ainakaan Nemo ei ujostele vieraita ihmisiä. Pienten puolella oli sitten Nemon suosikki leikkikaveri eli 4kk bostoninterrierin pentu, jonka kanssa Nemo innostui heti leikkimään. Puistossa oli myös juuri Nemon kokoinen sekarotuinen ihana suklaanruskea koira, jonka kanssa Nemo veti hurjaa rallia ympäriinsä. Nyt oli just sopivia leikkikavereita ja Nemo tykkäsi ihan hirmuisesti juoksemisesta ja uusista kavereistaan. Poitsu piti kirjaimellisesti raahata pois puistosta, kun ei olisi millään malttanut lähteä. Tässä siis tuli se luoksetulo todella testattua ja lopputulos oli, että jos koirapuistossa on mieluisia kavereita, Nemoa on melko mahdoton saada kutsulla luokse ja pois puistosta. Nemo veti joka mutkasta takaisin puistoon päin, vaikka oli ihan varmasti saanut riekkua tarpeeksi. Nyt poitsu nukkuu tutulla lempipaikallaan makuuhuoneen verhon alla.

Poikaystävä lähteekin tänään Kuopioon ja sitten jäädään Nemon kanssa vähäksi aikaa kahdestaan ennen kuin pikkuveli tulee viikon päästä Nemoa hoitamaan mun kaveriksi.