Pari viime päivää on kulunut sairasloman merkeissä. Kävin torstaina leikkauttamassa viisaudenhampaan pois, mistä seurasi parin päivän rempseämmän liikunnan kielto. Onneksi kipuja ei ole juurikaan ollut, joten sairauspäivinäkin on pystynyt Nemon kanssa puuhastelemaan.

Olen opettanut Nempalle kosketusalustaa sinisellä matonkaistaleella ja opittuna on myös uusi käsky "nenä", jolloin Nemo käy tökkäisemässä käskijän nenää omalla nenällään. Kaikkea hyödyllistä tuolle koiralle tuleekin opetettua. :) Kosketusalusta alkaa hahmottua Nemolle, tosin välillä tarjoaa aika mielenkiintoisia kosketusvaihtoehtoja. Olen koittanut opettaa molemmat etutassut alustalle (40 cm x  40cm neliö). Joskus poitsu laittaa alustalle takajalat, joskus menee makuulle alustan päälle. Alussa alusta tuli monta kertaa suussa käteen.

Illallla käytiin tekemässä Nemolle pitkästä aikaa jälki. Tehtiin jälki paikkaan, joka muistettiin vasta maastossa vähän huonoksi. Metsikössä on paljon risukkoja, joten on aika vaikeakulkuinen. Sinne jälki kuitenkin tehtiin, vähän niin kuin kokeeksi. Annettiin vanheta reilun tunnin ajan. Jäljellä oli nyt pari melkein 90 asteen kulmaa, joita aiemmin ei olla kovin paljon treenattu. Pituutta jäljellä oli kaikkiaan n. 300-400 metriä.

Eka jälkipätkä oli Nemolle jostain syystä vaikea, palloili ympäriinsä. Otin homman alusta. Nyt lähti paremmin jäljelle. Kulmassa jälki katosi taas ja Nemo palloili jäljen edessä pitkän aikaa. Jouduin osoittamaan oikean jatkon ja sen jälkeen mentiin taas kovaa. Loppupätkä meni aika hyvin ja tarkasti. Jäljellä oli n. 5-6 n. 5cm mittaista tikkusta, näistä Nemo nosti 4. Kaksi viimeistä taisivat mennä ohi, kun Nemo hokasi jäljen lopun (jossa jäljentekijän haju vahvana) ja sinkosi jäljen päähän. Toinen kulma saatettiin ohittaa myös, en ole ihan varma oikaisiko Nemo. Poitsulla on metässä sellainen vauhti päällä, että saa juosta perässä. Aina kun saa vahvan hajun, ottaa hirveän spurtin. Maasto oli siis vaikeampaa jäljenajajalle kuin koiralle.

Tällä jäljellä kiinnitin nyt huomiota Nemon käytökseen, kun on jäljeltä hukassa. Jäljellä on edelleen merkkejä, että voi seurata koiran työskentelyä ja oppia käytöstä, kun mennään oikeaa reittiä. Nemo veti tänään hulluna vääräänkin suuntaan, joten vedon määrästä ei voi arvioida aina, ollaanko jäljellä vai ei. Nemolla on kova into jäljestää, minkä huomaa hyvin innosta kun saa jäljen. Etsiikin jälkeä tosi intensiivisesti, tosin ilman merkkejä voi olla vielä aika vaikea hahmottaa, milloin ollaan hukassa - ainakin vedosta päätellen. Parempi on katsoa pään asentoa. Kun kuono on lähellä maata, ollaan aika hyvin reitillä. Kun Nemo nostaa kuonon ilmaan ja alkaa kiertää samaa reittiä, ollaan aika varmasti hukassa.

Ihan hyvin kuitenkin meni! Olin varsin tyytyväinen nostettuihin keppeihin, kun tikut olivat aika pieniä. Kulmatyöskentelyä voisi alkaa treenailla enemmän ja jossain välissä ottaa janankin käyttöön. Jäljen jälkeen käytiin vielä juoksuttamassa Nemppaa metsässä reilut puoli tuntia. Huomenna voisi mennä metsään askartelemaan lisää jälkitikkuja :).