Lopultakin päästiin Jattilaan tiistain tokoryhmään. Viime viikolla yritys oli kova, mutta auto ei liikkunut mihinkään - akku aivan finito. Muutenkin ollaan missattu nyt monta viikkoa sairastelujen ja muiden juttujen takia. Paikalla oli ihan kiva määrä koiria, mutta treenailtiin vuoroissa, jolloin kentällä oli hyvin tilaa.

Alkuun luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Luoksepäästävyys meni tuttuun tapaan, ei paljon hievahtanutkaan. Myös paikkamakuu meni hyvin. Halli on superhäiriöinen paikka, mutta onneksi meillä paikkamakuu on kivan varma. Nemo ei kuunnellut ekaa käskyä maahan (joku tuli just silloin sisälle), mutta meni toisella käskyllä. Itse paikkamakuu oli tosi hieno. Noin kaksi minuuttia paikkamakuuta ja tässä välissä mun ja koiran välistä meni kaksi koiraa, lapset juoksivat kentän laidalla ja samaan aikaan oli paljon muutakin häslinkiä viereisellä kentällä ja meidän kentällä. Nemo katseli kyllä kiinnostuneena, mutta ei lähtenyt mihinkään. Jee! Istumaannousun otti varmasti ja siitä iso leikkipalkka.

Tehtiin myös seuraamista ja sivulletuloja. Ensin tein pidemmän pätkän about kolmella pysähdyksellä ja yhdellä täyskäännöksellä. Tästä saatiin kommenttia, että Nemo saisi vieläkin hanakammin hakea itse kontaktia (mitä se ihan tosissaan saisikin tehdä). Tehtiin sitten häiriötreeninä kontaktista palkkausta, Irene toimi meille häiriönä. Irene pomppi, hyppi, taputteli yms. ihan vieressä ja sanoi jopa "vapaa!". Nemolle aina palkka, kun otti kontaktin ja nopeasti jättikin Irenen melkein noteeraamatta.

Tätä peruskontaktia pitää muistaa häiriössä treenata enemmän. Tein sitten ihan vain muutamaa askelta ja palkkasin nakilla liikkeestä - luonnollisesti seuraaminen kiinnosti nyt aika paljon enemmän. Näitä pitää muistaa tehdä lisää, koska palkkaamalla enemmän saa Nemolle a) paremman vireen ja b) enemmän toistoja hyvällä vireellä tehtyinä. Väliin sitten sitä treeniä, että saa kehuja välissä, ja lopussa joku superpalkka. Tänään vinkattiin, että ruoan jahtaaminen voisi esimerkiksi olla koiralle se superpalkka lopuksi. Huomasin treeneissä myös, että mä olen tosi epäjohdonmukainen lopetuksissa ja vapautuksissa. Tästä eteenpäin koitan tehdä loppumista konkreettisemmaksi ottamalla pari askelta taakse ja "vapaa!". Tämän jälkeen se palkka. Miten tää palkkausasia on mulle jäin julmetun vaikeeta?!

Noh, tehtiin me muutakin kuin kontaktia - nimittäin hyppy-seisoa. Tähän on nyt tullut kiva lisävire pk-hyppytreenien myötä. Nemo lähtee hyppykäskystä kuin ohjus ja hyppäsi järjestään metrin päähän. Sinne sitten koitin sitä stoppailla, kun poitsu hilasi aina itsensä luukulle eli ihan esteen eteen. Näitä sitten muutama toisto niin pitkään, että muisti taas stopata paikalleen. Mä arvelinkin, että hypyissä voi tulla tämän suuntaista kehitystä pk-hyppytreenin myötä. Mutta pitää sitten tehdä vaan ero, että isolle hypylle mennään tuhatta ja sataa, tokohypyllä himmaillaan. Otin lopussa hyppyä ihan esteen edestä, ettei aina loikkaa niin kauas. Sinne en ylettänyt hyvin antamaan palkkaa ja lähellä stoppasi paremmin.

Nemo sai treeneissä huomiota Elmo-bortsunkin omistajalta. Elmon emännällä oli lihapullanhajuiset hanskat ja Nemosta tämä henkilö oli parasta maailmassa. Kerjäsi tällä koijailulla itselleen rapsutuksia (meni ihan selälleen rapsutettavaksi) ja pari lihapullan palaakin sai.

Koitin treeneissä tehdä vaan lyhyitä pätkiä ja aina lopettaa silloin, kun Nemo teki tosi hyvin ja pystyin antamaan sille ison palkan ja paljon kehuja. Viime treenien positiivinen vire pk-treeneissä varmaan näkyi innossa hypätä eli koitan viljellä tätä metodi muissakin hommissa - etenkin siinä seuruussa. Pikku paloja vaan kerrallaan ja niistä jätetään Nemolle "kuningasolo".

Ainoa haaste tänään oli reitti hallilta autolle ja takaisin. Koko hallin piha oli ihan peilijäätä eli mielettömän liukas! Kevättä odotellessa. On se sitten kivaa, kun pääsee taas kunnon alustoille treenaamaan pihalla.