Käytiin Nempan kanssa treenailemassa uusien ja vanhojen tuttavuuksien kanssa Killerillä. Treeniporukassa oli mukana Ilona Onnin ja Hattiksen kanssa sekä uutena tuttavuutena Moona ja Axel, joka on Hattiksen veli. Kiva, kun saatiin uusi koira porukkaan mukaan! Ilona oli ilmoittanut Hattiksen tokokokeeseen Laukaaseen ensi kuun alussa, joten teemana oli vahvasti alokasluokka ja sen liikkeet. Mietin tuota koetta itsekin, kun olisi niin lähellä, mutta en oikein tiedä kannattaako mennä, kun seuruu ei ole vielä varma liike.

Treenien alkuun tehtiin luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Jätin Nemon paikkamakuuseen ja kävin tsekkaamassa Hattikselta ja Axelilta hampaat. Hyvin Nemo pysyi maassa, vaikka mamma kopeloi vieraita koiria. Sitten tehtiin peruspaikkamakuu, jossa toimin liikkurina. Tässä ei ongelmia.

Ilonalla oli mukana kotitekoinen hyppyeste, jolla treenailtiin hyppy-seisoa. Tämä on hyvin hallussa, tosin mamma ei osaa heittää nakkeja suoraan, jolloin Nemo joutuu liikkumaan. Avustin vähän hypytystä Axelille eli kävin kippaamassa nakkeja hypyn taakse kuppiin.

Tein Nempan kanssa myös vähän liikkeestä seisomista. Tässä seuruut oli aika kivat, mutta pysäytyksessä ottaa aina askeleen pari. Muuten meni hyvin. Palkkasin ja vapautin suoraan sivulta seisonnasta. Tein myös vähän seuruuta käännöksillä. Näissä taas mielenkiinto vähän lopahti, joten tein sitten lelu kainalossa ja nakkia naaman edessä. Palkkasin heittämällä lelun eteen. Parempaan päin mennään, kunhan Nemo saisi vielä omaehtoisen innon päälle. Ilman palkkaa seuruuta ei vielä uskalla kokeillakaan. Tehtiin myös liikkeestä maahanmeno, se oli hieno.

Loppuun tein vielä näytiksi muutaman eri vauhtinoudon ja tavallisen noudon eli demonstroin, miten noutoa voi treenata ja miten kapulan jäystämistä voi ehkäistä. Oltiin oikein malliesimerkkejä. Ei saatu mitään huippunoutoja esimerkiksi, kun Nemo ehti jossain välissä aina heiluttaa kapulaa suussa kerran tai pari. Taas hyvä, kun koitin tehdä vauhtinoudon ja palkata takin alta, niin Nemo toi kapulan eteen ja luovutti sen siitä. Noudossa ois vielä vähän paranneltavaa.

Oli kuitenkin tosi kiva käydä porukalla treenaamassa ja seurailla muiden touhuja. Treenaaminen on aina kivempaa, kun voi höpötellä treenijutuista muiden kanssa ja antaa vinkkejä tai kysyä neuvoa. Sain Nemonkin väsytettyä. Heti kotiinpäästyään poitsu kaivautui sohvan viereen ja meni päiväunille. Johan se aamulla ehtikin taas hilata mulle sukkia, leluja ja luunpaloja ja  varastaa keittiönpöydältä kuivumassa olleen jälkikepin ja hakea treenikassista roinaa. Aamutreeninä tehtiin vähän merkkiä, että sain poitsulle jotain järkevää tekemistä vähäksi aikaa.