Helsingin näyttely takana ja taas yksi reissu koiran kanssa tehtynä! Lähdettiin perjantaina Nemon kanssa kahdestaan junalla Espooseen.  Junamatka meni ihan hyvin, vaikka vaunussa oli parhaimmillaan seitsemän koiraa. Nemo viihtyi paremmin ison koiran paikalla, kun sai vapaammin liikkua ja temmeltää. Tavallinen koirapaikka todettiin viime reissulla vähän ahtaaksi aktiiviselle pennulle. Muuten Nemo oli aika rauhallinen, mutta oli osannut rimpuille itsensä penkistä irti sillä aikaa, kun olin vessassa. Onneksi lemmikkivaunussa oli juuri sillä hetkellä kaksi poikaa, jotka olivat tulleet rapsuttelemaan koiria ja toinen pojista oli sitten napannut Nemon kiinni ja rauhoitteli poitsua meidän istumapaikalla. Onneksi Nemo ei ollut päässyt sentään ihan vapaati vipeltämään vaunussa. Outoa ettei lemmikkivaunuihin vaivauduta laittamaan koirien hihnoille koukkuja, joihin koiran voisi laittaa kiinni helposti.

Junamatka meni kaiken kaikkiaan hyvin ja ilman oksenteluja. Asemalle päästyä lähdin kiidättämään Nemoa johonkin puskaan, mutta poitsu päätti sitten tyynen viileästi pissiä keskelle rautatieasemaa. Oli vähän noloa. Bussissa jouduin ensimmäiset minuutit tappelemaan Nemon kanssa, että sain poitsun rauhoittumaan lattialle, jossa Nemppa sitten makasikin rauhallisesti loppumatkan. Nemo oli Espoossa kuin kotonaan ja jaksoi ällistyttää perhettäni aktiivisuudellaan. Ne kun ovat tottuneet siihen, että Nelli makaa tuntitolkulla jossakin lattialla eikä ole koko ajan vipeltämässä perässä.

Näyttelypäivän aamuna pakkasin Nemon kaverini autoon kasilta ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti Tuomarinkylää. Navigaattori teki matkalla tepposet ja neuvoi ihan väärän reitin. Hortoiltiin sitten reilut puolisen tuntia Pasilassa sellaisen navigaattorin kanssa, jolla ei ollut hajuakaan Pasilan uusista tiemuutoksista. Onneksi löydettiin lopulta Tuusulantielle ja siitä näyttelypaikalle. Oli jännä mennä pitkästä aikaa näyttelyyn, sillä edellisestä näyttelystä oli aikaa jo n. 10 vuotta. Etukäteen jännitin aika paljon sitä, miten Nemo käyttäytyy kehässä muiden koirien kanssa, kun näyttelytreeniä ei oltu tehty käytännössä lainkaan. Nemon kehä eli baby urokset oli onneksi heti ekana, joten päästiin heti tosi toimiin. Kehässä oli muistaakseni kuusi urosta, joista yksi Nemon veli. Nemo käyttäytyi kehässä hämmentävän hyvin, tuli nätisti rinnalla eikä lähtenyt höntyilemään muiden koirien perään kuin pari kertaa. Ekasta näyttelystä jäi tosi hyvä fiilis ja Nemo sijoittuikin ihan loistavan hyvin - kakkoseksi heti veljensä jälkeen! Olen Nempasta hurjan ylpeä ja lisäksi saatiin hyvin rohkaisevaa palautetta tuomarilta. Nemo oli tuomarin mielestä mm. tasapainoinen pentu, jolla on miellyttävä käytös. Kaikin puolin Nemo on ilmeisen lupaava yksilö. Tästäköhän se näyttelykärpänen sitten puree ihan kunnolla? :) Jyväskylän kansainvälinen näyttely voisi olla seuraava mahdollinen etappi.

Kotia Jyväskylään päästiin iskän kyydillä eikä Nemo tälläkään matkalla oksentanut. Autossa oli tosi kuuma, joten juotin ja kastelin Nemoa ajon aikana ja kiedoin ympärille kylmän pyyhkeen. Kaiken kaikkiaan tämä reissu sujui siis hyvin ja nyt on junassa kahdestaan koiran kanssa matkustaminenkin koettu. Oli todella mukavaa nähdä näyttelyssä Nemon sisaruksia ja muita bortsuja sekä tietty kasvattaja Ellaa ja muita Maccabee-koirien omistajia.