Niin se aika vierähtää ja Nemo-poitsuli täytti viime sunnuntaina 14.1. 2 vuotta. Elkeet on hyvin paljon samanlaiset kuin pentuna, joskin hajut ja nartut kiinnostavat nyt paljon enemmän.

Eilen käytiin tokoilemassa poikkeuksellisesti keskiviikkona. Tehtiin taas matto-treeniä pariin otteeseen ja siitä taas joku pieni liike (tein seuruuta ja peruutusta). Kolmannella kerralla monta koiraa kentällä. Osa matoilla "rauhoittumassa", yksi tekemässä. Nemo hiffasi maton jujun jo hyvin ja alkoi aina nopeasti tarjota pään laittamista mattoon kiinni. Toivottavasti ei sotke paikkamakuuseen ja ala siellä nukkua tai nuuskia. Ihan kivasti malttoi olla aloillaan, vaikka häiriötä oli paljon. Viereisellä kentällä leikittiin vinkulelullakin, minkä ääntä Nemo kyllä tarkkaan kuunteli. Omalla vuorolla tehtiin hyppyä. Tää oli jotenkin hassu, ei nyt oikein tykännyt stopata eikä odottaa istumiseen käskyä.

Tänään käytiin ottamassa poitsusta lonkka- ja kyynärkuvat. Aika oli varattu 9.15 ja sanottiin, että tunnin verran menee. Tuttuun tapaan lääkärissä oltiin 20 minuuttia myöhässä ja reissuun meni melkein 1 h 45 min. Nemo sai rauhoitteen ja tipahti siitä lattiamatoksi aika pian.

Kuvista kävi ilmi, että lonkat poitsulla ovat luokkaa A-B, mutta niin kuin vähän pelkäsinkin kyynärissä oli molemmissa pientä muutosta. Kuvat menevät Kennelliittoon vielä tsekattavaksi, katsotaan mitkä lausunnot sieltä tulee. Etupään kanssa tein sellaisen päätöksen, että syötän Nemolle ehkä jotain nivelvalmistetta (jota lääkärikin suositteli) ja hypytän mahdollisimman vähän. Eli agilityharrastuksen parissa ei varmaankaan tulla jatkossa paljoakaan aikaa viettämään. Hyvä kuitenkin tietää tulevaa varten, miltä luusto näyttää, että osaa ennaltaehkäistä turhaa kulumista ja rasitusta.

Poitsu oli kyllä ihan ressukka kuvausten jälkeen, ihan töttöröö koko ukko. Nytkin loikoilee sohvan takana ja vetää sikeitä. Saa nähdä, milloin alkaa virkistyä. Viimeksi tuollaista horrosta kesti koko loppupäivän.