Kirjoitellaan taas ajan kuluksi päivän puuhailut. Olen taidokkaasti vältellyt koko päivän gradun tekemistä ja keskittynyt enemmän ulkoiluun ja Nempan kanssa puuhailuun. Käytiin naapurikoulun pihalla reenailemassa vähän tokoa, taas vaihteeksi seuruuta ja sitten tein luoksetuloa ja ohjattua. Seuruussa tein pientä kurvittelua ja tsekkailin vähän, miten Nemo reagoi suunnan muutoksiin. Aika hyvin poitsu pysyi mukana.

Ohjattua reenailtiin viimeksi viikonloppuna ja siinä Nemolla vähän vaikeuksia hahmottaa vasenta ja oikeaa. Nyt tehtiin pelkästään vasenta ja koitan nyt panostaa siihen, että Nemo oppii katsomaan ja kuuntelemaan suunnan. Lähetykset tein merkkitötsän takaa. Päästiin treenaamaan vähän häiriötäkin, kun koulun parakista ilmestyikin kesken kaiken joku nainen ja käveli ihan meidän vierestä. Olin juuri jättänyt Nemon seisomaan merkin taakse, joten odotin, että nainen meni ohi hieman henkeä pidättäen ja lähetin sitten Nemon hakemaan lelua. Hienosti poitsu toljotti aloillaan, joskin valkkasi sitten väärän suunnan :/.

Illalla käytiin moikkaamassa Samin mummia. Nemo tiesi heti, minne ollaan menossa ja tarjosi oikealla kohdalla ollutta ovea jo kerrosta alempana. Hassua, miten nopeasti se on oppinut, mikä paikka on kyseessä ja mikä on oikea ovi. Mummin luona kiersi tietty talon läpi ja etsi Sisua, joka ei tällä kertaa ollut kotona. Rauhoittui kivasti, mutta sai sitten ampiaisfobia-kohtauksen kärpäsestä ja tunkeutui telkkaritason taakse. Hyvä ettei telkkua tiputtanut mennessään. Tässä taas esimerkki siitä, miten Nemppa on oppinut yhdistämään asioita: hyönteisen pörinä = ampiainen ja ampparia pitää mennä piiloon. Nemo reagoi helposti jo siihen, että houkuttelen sen pois huoneesta, jossa on ampiainen vaikka Nemo ei ampparia ole vielä edes huomannut. Huomaa vaan jotenkin mun elkeistä, että nyt on amppari kämpässä ja ryömii sängyn alle tärisemään. Ehkä ensi kerralla ei kannata ottaa sanomalehteä valmiiksi käteen.

Vierailun jälkeen Nempsulla oli edelleen virtaa, joten tehtiin olkkarissa vähän avoimen luokan kaukoja. Istu-maahan -yhdistelmä menee kivasti, tässä ei liikuta takajalkoja. Seisomisen kanssa joudun tekemään jossain kohdin paljon töitä, kun ponnauttaa jalat aina taakse. Tehtiin vielä sivulle siirtymiä ja taakse peruutusta sekä luoksetulon loppua ja sivulletuloa.