Nemon blogi on ollut jonniin aikaa hiljainen, kun mamma on vietellyt treenitaukoa. Sipi-belgin meille muuttamisen yhteydessä aloin kiinnittää enemmän huomiota Nemon käytökseen ja totesin, että pientä itsepäisyyttä ja teiniluonnetta on havaittavissa. Alussa meno oli ihan mahdotonta, kun Nemo ilmeisesti protestoi Sipin tuloa vastaan, nylkytti toista ja haki hurjasti huomiota. Näissä ongelmaksi muodostui se, ettei oikein uskonut mitään kieltoja ja käytös oli vahvasti komentelevaa. Lenkeillä hajujen kanssa ei yleensä auta muu kuin mukaan kiskominen, maanittelut ja mennään-käskyt tehoavat harvemmin.

Aikaisemmin olin jo lenkeillä ja treeneissä huomannut pientä korvattomuutta ja katsekontaktin puutosta. Yllättäen tokokokeen yhteydessä tajusin, että Nemon kontakti on aivan karmeaa. Samalla huomasin, että meillä on aika moni muukin juttu pielessä, mutta keskeisimpänä se, ettei Nemo hae kovin itsenäisesti kontaktia. Tämä näkyy lenkeillä hyvin siinä, että tulee luokse ainoastaan kutsuttaessa tai kun joku menee piiloon, muuten huitelee missä sattuu. Tähän pitäisi saada muutos niin, että hakisi halukkaammin kontaktia. Itse olen ryssinyt tämän koulutuksessa ehdollistamalla kontaktin aina melkein palkkaan. Ilman palkkaa Nemon kontakti ja mielenkiinto putoaa aika nopeasti. Tätä pitää siis treenailla paljon.

Näissä jutuissa ei olla vaan oikein viime aikoina edistytty, kun itsellä ei ole ollut oikein sopivaa mielentilaa pitkäjännitteiseen koulutukseen. Gradun kanssa tuskailu on vienyt päivistä suurimman osan eikä pinna kireällä -fiiliksellä kannata lähteä tekemään Nemon kanssa mitään. Ollaan siis pidetty treenitaukoa ja samalla olen koittanut pohtia, mitä tuon koiran kanssa pitäisi tehdä ja miten lähdetään viemään koulutusta eteenpäin.

Viimeiset kuusi päivää vietettiin lomaillen Espoossa. Nemo matkusti taas ihan mukavasti, vaikka menomatkalla vaunu oli täynnä pikkukoiria. Vessareissuni aikana oli ilmeisesti koittanut tehdä tuttavuutta edessä olleen australianpaimenkoiran kanssa käsinojan raon kautta. Perhe oli Nemosta tosi innoissaan, kun kukaan ei ollut saanut paijailla koiraa pitkään aikaan. Nemolle tämä yltiöpäinen huomio sopi hyvin. Lenkkejäkään en oikein ehtinyt tehdä, sillä äiti oli aina niin innoissaan menossa Nemon kanssa pihalle.

Nemo sai reissun aikana treffata kaverini koiraa Pojua ja Kiira-siskoa. Käytiin tiistaina treenailemassa Juvan Malmilla aigilityhallissa, minkä jälkeen Nemo sai tehdä pitkän lenkin Kiiran kanssa vapaana lenkkipolulla. Kiitos Annalle vielä kyydityksistä! :)

Itsenäisyyspäivänä koristelin myös joulukuusen. Nemo ei ollut enää niin innostunut kuusenkoristeista ja sen alla olevista leluista. Seuraili vaan toimitusta vierestä kiinnostuneena. Viime vuonna joulupallot ja kuusen alla olleet heinäpukit ja muut koristeet olivat vielä hyvin vastustamattomia. Tällä kertaa kävi vain tökkäämässä kerran yhden pukin kumoon ja koitti varastaa toisen, mutta ekasta kiellosta jätti tavarat rauhaan. Muuten oli taas tosi kiinnostunut kaikesta ja tuli sisälle aina häntä heiluen. Ilmeisesti Nemo on jo oppinut tietämään, että meillä on aina joku kotona, jolta saa huomiota.

Elellään varmaankin rauhaisasti treenitaukoilleen jouluun asti, minkä jälkeen palaillaan taas treenikuvioiden pariin. Pitää koittaa jaksaa treenailla peruskontaktia ahkerasti, että saataisiin siinä edes pientä edistystä aikaan.