Tänään tipahti postista Jämsän näyttelyn ilmoittautumiskirje. Samalla palasi mieleen, että pitäisi varmaan alkaa taas tehdä vähän näytelmätreeniä ennen ensi viikonloppua. Tänään tuli myös tieto siitä, että päästään samana viikonloppuna jälkikurssille Uuraisille. Eli melkoinen koiraviikonloppu tulossa. Olisin mennyt koko viikonlopuksi jälkikurssille, jos kurssista olisi ollut tietoa aiemmin. Toivottavasti sieltä saa hyödyllisiä vinkkejä jäljenajoon.

Toissapäivänä tehtiin lyhyt keppijana. Keppejä jäljellä kymmenen todella tiheään. Nemo nosti nyt ihan itse viisi ja ajoi 90 asteen kulman todella nätisti. Kyllä se keppimotivaatio sieltä vielä löytyy! Pidemmille jäljille vaan lisää keppitreeniä.

Olen tässä viime päivät pohdiskellut toko-kisatreenaamista ja kisoihin tähtäämistä. Vasta pari päivää sitten mieleen tuli sana "viikkotreeni". Ihan älytöntä, että tässäkin kesti kaksi vuotta! No, ideana siis se, että tehdään vuorotellen kisamaista palkkaustreeniä ja motivaatiotreeniä. Tänään kävin ajamassa palkkaustreeniä sisään. Tein pari pätkää, joissa molemmissa putkeen kaksi liikettä. Näiden välissä ei  muuta palkkaa kuin kehut ja lopuksi "vapaa" ja vapautus lelulle, joka oli kentän reunalla.

Tällä kisapalkka+motivaatiotreenillä aion jatkaa nyt eteenpäin, kunnes alkaa se kisapaketti olemaan kasassa. Hirmuisesti himottaisi ilmoittautua tokokisaan 29.5., mutta en tiedä, riittääkö meillä aika. Periaatteessa muuta ei puutu kuin se tekemisen motivaatio. Kaikki liikkeet Nemo osaa, joskin niissä voi olla pientä hiomista. Olen vähän kateellinen niille ohjaajille, joilla on sellainen iloinen "jee, ihanaa treenataan!" -koira. Miten meidän koiraan viritetään tuo mentaliteetti?

Nemo on vähän sellainen koira, että sitä pitää lämmitellä ensin ennen kuin innostuu. Seuruuseen ja kaikkeen muuhunkin tekemiseen pitäisi saada enemmän sitä tekemiseniloa. Sivulletulot pitäisi olla nopeampia ja kontakti löytyä innokkaammin. Sellainen into, kun on jäljelle lähtemisessä, myös tokoon - kiitos!