Nemppa selvisi ampiaisen pistoistaan yllättävän nopeasti. Jo seuraavana päivänä poitsu oli jo pirteä ja illalla meno olikin ihan tavanomaista hyörintää lelu suussa ympäri kämppää. Onneksi ei tullut sen pidempää surunäytelmää.

Eilen illalla kävin ajamassa Nemolla ensimmäisen vanhennetun jäljen. Jälki oli pituudeltaan n. 250 metriä ja n. 50 minuuttia vanha. Nemo hääsäsi tuttuun tapaan alussa, mutta paransi jäljen ajoa loppua kohden. Kuudesta kepistä Nemo merkkasi selvästi kaksi, epäselvästi yhden ja yhden yli mentiin sitten ihan vaan tallailemalla. Lopuista kepeistä ei ole mitään hajua, varmaan jäivät Nemon lenkkien varrelle. Keppien merkkaustreeniä pitää jatkaa vielä syksyn mittaan. Hyvä kuitenkin, että päästiin testaamaan vanhemmankin jäljen ajoa. Palkkioruokaansa Nemo ei oikein meinannut syödä, mitä nyt napsi herkut osin päältä pois. Jatkossa palkkakuppiin siis vaan pelkkiä herkkuja, ihminen jäljen päähän tai leikkiä palkkioksi. Pelkkä ruoka ei nimittäin taida enää oikein kelvata ja näin palkkiostakin karisee osa pois. Tilalle pitää kehitellä jotain muuta kivaa.

Tänään käytiin sitten päivällä juoksuttamassa Nemppaa taas metsässä. Tällä kertaa Laajavuoren poluilla, joilla tallailtiin ristiin rastiin n. 40 minuuttia. Löydettiin tosi hauskoja maastoja, mm. sammaleen peittämiä kiviä ja jäskä laaja sammalmatto. Nemohan taas kirmaili ihan riemuissaan polkuja ja metsää pitkin poikin. Tällä kertaa Nemo kuitenkin piti etäisyyden pienempänä. Ollaan pari kertaa kääntyilty metsässä aina kun Nemo menee tietyn kantaman päähän ja Nemo on tainnut nyt oppia tarkkailemaan perässään tulevia vähän tarkemmin. Ei juokse enää hulluna niin pitkälle kuin ehtii.

Laajavuoren reissun jälkeen käytettiin poitsua vielä uimassa Köhniöllä. Nemo tykkäsi jälleen kerran uimisesta ihan hirmuisesti ja haki keppejä ja jahtaili aaltoja. Nemon vetäminen oli kyllä vieläkin ihan hirveää, mikä alkoi jossain vaiheessa ottaa päähän. Olen ottanut Nemon kanssa kontaktijuttuja paljon lenkeillä, mutta se kontrolli pysyy päällä vaan niin kauan kuin nakki on vielä kädessä tai taskussa tai Nemo unohtaa, että kiellettiin vetämästä. Miehinen äänenpaino toimii aika hyvin, mutta mun "ei vedä" ei Nemosta kuulosta yhtä vakuuttavalta. Koiriin Nemo sekoaa vieläkin. Tänäänkin pelkkä haukunta sai tuon mustavalkoisen hihnankiskojan ihan hulluksi ja vetämään hihna kireänä. En oikein tiedä, miten tuon vetämisen saisi pois ja Nemon kontrolloimaan omaa kävelyään. Kaikenlaista ollaan kokeiltu. Onneksi koulutukset alkaa taas ensi viikolla, jos sieltä tulisi uusia vinkkejä harjoitteluun.

Illalla Nemo tosin kävelee vähän rauhallisemmin pimeyden takia. Iltalenkillä löydettiin taas uusi mörkö, jolle Nemo nosti himuisen metakan. Iso kenkätarra liikkeen ikkunassa oli ilmeisen pelottava, kun poitsu ei meinannut mennä millään haistelemaankaan sitä. Nakin ja ikkunan koputtelun avulla Nemo lopulta tajusi, ettei tuo epämääräinen tumma möntti tule sieltä ikkunasta päälle. Joskus tuon koiran möröt suorastaan naurattaa, Nemo on örissyt roskiksille, bussipysäkeille siinä missä mainostauluillekin. Ja aina löytyy uusia pelottavia örinänkohteita :).