Melkein viikon reissu Espoossa on nyt takana. Kotiin päästiin autokyydillä, joten ei tarvinnut enää junassa poitsun kanssa seikkailla. Nemolla oli monena päivänä luvassa jos jonkinlaista puuhaa. Käytiin monta kertaa metsässä yhdessä Nelli-vanhuksen kanssa lenkillä ja Nemo sai leikkiä 1-vuotiaan Pojun (perun karvaton koira, karvallisena tosin) ja 5kk Amalian (suomenajokoira) kanssa. Vauhtia riitti siis monelle päivälle. Amalian luona vierailu oli kyllä aika rasittava, koska Nemo yritti koko ajan astua Amaliaa. Koko ajan sai olla kiskomassa poitsua pikkutytön selästä pois. Hormonit hyrräilee ilmeisen kovilla kierroksilla. Samoin ensimmäisen kerran Nemo puolusti toiselta koiralta luuta. Nemo nappasi Amalian raakapakastetun luun ja ärhenteli Amalialle, joka yritti käydä hakemassa luutaan takaisin. Kotia lähtiessäkään ei olisi halunnut luuta luovuttaa. Mokomakin ryökäle!

Perjantai-iltana treffattiin Nemon kasvattajan Ellan kanssa. Mentiin Nemon kanssa ensin Leppävaaraan bussilla, josta Ella kävi meidät noukkimassa matkaan. Mentiin läheiselle kentälle vähän treenailemaan. Otettiin vähän seuraamista, luoksetulo, noutoa (Ella nappasi kapulan, jos Nemo varasti),eteenmeno, ohittelua ja paikallaoloa yhdessä Sidneyn kanssa sekä loppuun vähän näyttelytreeniä. Elllalta sain hyviä vinkkejä liikkeisiin ja opin taas uusia juttuja, kuten liikkeestä seisottamisen. Heitetään nami, kutsutaan koira luokse ja heitetään toinen nami koiraa kohti. Samalla "stop", jolloin koira jää seisaalleen odottamaan namia. Samalla käsimerkki alhaalta päin. Näyttelytreeni oli myös todella hyödyllistä, kun Ella kävi näyttelytyyliin kopeloimassa Nemoa ja katsomassa hampaat. Kehässä Nemon kanssa pitää kuulemma mennä aika reippaasti, ettei ala peitsaamaan ja vaappumaan. Käytiin vielä Sidneyn ja Nemon kanssa pienellä iltalenkillä. Oli tosi kivaa! Kiitos vielä Ellalle treeniavusta ja kyydityksestä! :)

Tänään käytiin sitten ottamassa pikkutreeniä ilman hihnaa Killerillä. Otin ekaksi seuraamista ja kokeilin, millä tavalla Nemo pysyy parhaiten vierellä. Ensin kokeilin ilman mitään palkkaa kädessä tai suussa - Nemo haahuili metrin päässä. Sitten nami suussa - vieläkin pientä haahuilua. Sitten kun otin namin vasempaan käteen nenän viereen, niin johan alettiin seuraamaan! Kokeilen nyt opettaa seuraamista "imuttamisen" avulla ja häivytän käden paikkaa vähitellen ja siirrän namin suuhun. Liikkeestä istuminen ja maahanmeno olivat tosi sähäköitä ja maahanmeno suora. Tein taas kapulan heittoa niin, että Sami nappaa kapulan, jos Nemo varastaa. Pari kertaa Nemo lähti heti kapulan perään, mutta kääntyi heti, kun sanoin "äp" ja palasi sivulle. Kolmannella kerralla malttoi odottaa noutokäskyä ja toi kapulan käteen. Toisella kokeilulla ei varastanut enää kuin kerran. Palkaksi leikkiä purupatukalla. Otin vielä pienen seuraamispätkän, jossa Nemo sitten ennakoi maahanmenoa koko ajan. Käskystä sivulle meni maahan, samoin käskystä seuraa lösähti maahan. Otin sitten pelkkää juoksuseuraamista, että jää maahanmenot ilman käskyä pois. Loppuun kokeilin vielä Ellalta opittua uutta juttua eli liikkeestä pysäytystä. Ihan kivasti Nemo tajusi pysähtyä, kunhan vaan itse osaisi heittää nakit suoraan. :) Killerin treenin jälkeen käytiin vielä tekemässä pikku lenkki metsässä.

Nemo on kyllä Espoon reissun jäljiltä aika väsy. Tänään poitsu on lähinnä nukkunut ja maannut. Ilmeisesti ei pystynyt Espoossa niin hyvin nukkumaan ja lepäämään, kun oli koko ajan jotain tarkkailtavaa ja tutkittavaa. Nelli vanhustakin piti aina välillä käydä härkkimässä, jos se vaikka leikkisi. Nemo tulkitsi Nellin alistamisyritykset leikiksi. Vähän kankealle ja jäykälle vanhukselle Nemon alistaminen ei sitten ollutkaan niin helppoa, joten Nelli lähinnä komensi Nemoa hakuilla ja murinalla. Näitä viestejä Nemo sentään osasi välillä tulkita ja antoi vanhuksen olla rauhassa. Tässä kuva eräältä päivälenkiltä, jolle muistin ottaa kameran mukaan.

Nappisilmät Nelli ja Nemo :)