Loppuviikosta ollaan aktivoiduttu taas jäljenteon kanssa. Perjantaina tehtiin Nemolle esineruutu Hanhiperälle. Paikan haku meinasi olla haaste, kun joka paikassa oli jotain porukkaa. Lopulta tehtiin melko tiheään kohtaan, jonne n. 5 esinettä. Tiheys oli ihan hyvä, koska tavoitteena oli testata, miten Nemo tuo esineen luokse itsenäisesti ilman kehuja. Ekalla esineellä kehuin, ettei jättäisi esinettä puoliväliin. Toisen odotin rauhassa ja kehuin vasta, kun hanska oli luovutettu käteen. Aika hitaasti edelleen, nuuhkii aina rajat ja hipsii sinne tänne. Motivaatiota ja vauhtia pitäisi tähänkin saada lisää.

Lauantaina käytiin tekemässä jälki mustikkareissun ohessa. Metsään mennessä Nemo ihan piippasi, mutta tunnin odottelu ilmeisesti söi sen kirkkaimman innon, kun jäljen ajo oli aika hataraa. Ilman hyvää jäljen merkintää oltais varmaan oltu jossain hukassa. Vain kaksi keppiä kuudesta ja kolmannenkin näytetyn otti maasta vähän venkuloiden. Pituutta jäljellä n. 500 m ja kolme kulmaa. Kulmat edelleen aika vaikeita ja ajo voisi olla vähän tarkempaa.

Tänään toinen jälki, joka tehtiin Tokmannin takametsään. Maastona aika hassu, kun alku ruohikkoa, välissä vaihtelevaa metsää ja suota! Polunylityksiäkin oli kahdesti. Tämä n. 300 m pitkä ja vanheni 1,5 h. Keppejä jäljellä 8, joista Nemo nosti 7. Viimeinen keppi meni ohi, kun spottasi jälkipurkin. Tämä tarkempaa ajoa, mutta edelleen vähän haahuilua. Hitsin vaikeaa oppia lukemaan tuota koiraa, kun välillä menee tosi tarkasti ja välillä on sitten jäljenajossa kunnon mutkia.