Ahkerat jäljentekijät paukkasivat taas Kolmisoppisen metsiin jo puoli kahdeksan aikaan aamulla. Ideana oli tehdä peltojälkeä ennen seuraavaa metsäjälkeä, mutta ei jaksettu lähteä etsimään sopivaa pellonpätkää. Metsään siis mentiin ja n. 400 m pitkä jälki tehtiin mutkitellen mustikka-tyypin metsikköön. Vanheni melkein 1,5 tuntia. Nemo oli sitten koko aamun silmä kovana, että millon mennään metsään. Polulla jäljellekin kiskoi ihan kahelina, sai kahdella kädellä pitää. Itse jäljen ajoi kuitenkin tosi rauhallisesti ja mallikkaasti. Korjasi itse varsin nopeasti ja keppien nosto oli aika varmaa. Neljästä kepistä nosti kolme, en tiedä minne yksi keppi jäi. Nemo teki taas pieniä kaarroksia ja puun kiertoja, saattoi keppi jäädä yhden mutkan aikana jonnekin. No, pääasia että ilme ajamisessa oli hyvä ja itsekin olin harkkajälkeen tyytyväinen. Hyvä Nemo! Paljon parempaa toimintaa kuin viime viikolla eli ei loikkinut mielipuolisesti sinne tänne.

Kohta saadaan kylään kaverini suomenajokoiranarttu Amalia. Saa nähdä, miten noiden kahden yhteiselo parin päivän ajan sujuu. Varmaan lenkkiä koirapuistossa jonkin verran luvassa, kun Nemo ei varmaan osaa hihnassa nätisti toisen koiran kanssa kävellä eikä Amaliaa voi päästää sattuneesta syystä metsään vapaaksi :). On tossa meidän pihallakin tosin majaillut jänöjä, saa nähdä osuuko lenkille Amalian nenän eteen tupsuhäntää.