Käytiin pitkästä aikaa metsäreissulla, tällä kertaa kokkailemassa aamiaista metsässä. Nemo sai samalla aamulenkin ja leikkihetken, kun pääsi jahtailemaan frisbeetä. Reissulla avautui taas uusia väyliä Nemon sielunmaisemaan, kun nuotiopaikalle tuli vieras perhe ihan yllättäen. Yhtään ei arastellut eikä murissut edes perheen isälle. Aikaisemmin on ollut vieraita miehiä kohtaan tosi väistävä ja yleensä vie aikaa ennen kuin uskaltautuu moikkaamaan. Ainoastaan n. 12-vuotiasta tyttöä ei oikein tykännyt lähestyä. Lapset ovat Nemosta jostain syystä pelottavia, se kun ei oikein tiedä, miten niihin suhtautuisi.

Toinen yllätys oli se, että Nemo pisti kunnon rähinän päälle, kun läheisellä polulla meni ohi kaksi jättikokoista tunnistamattomanrotuista koiraa. Olin just ehtinyt kytkeä Nemon katoksen tolppaan kiinni ja tämä lieneekin räksyttämisen syy. Toiset koirat eivät sanoneet mitään, yleensä Nemo rähisee vain jos toinen aloittaa.

Ilona kävi noutamassa meidät pk-treeneihin iltasella. Tehtiin taas seuruuta ja lisäksi hyppyä. Seuruussa kokeilin ensin käännöksistä palkkausta nakilla, mutta samantien kouluttaja kommentoi, että lelulla vire on parempi. Tehtiin lyhyitä pätkiä seuruuta lelulla ja vire selvästi parani. Tehtiin myös henkilöryhmään tuloa. Aluksi palkka ennen ryhmää, sitten keskellä ja lopuksi kaksi pätkää ryhmää kiertäen.

Hypyssä tein suoraan pk-esteellä n. 70 cm korkeudella. Vire hyppäämiseen oli hyvä, mutta Nemo ponnistaa usein kaukaa. Hyppää siis laakana kaukaa ponnistaen ja kolauttaa siksi esteeseen. Nyt huomautin kolautuksista ja Nemo skarppasikin sitten aina seuraavaan hyppyyn. Parin metrin ponnistusetäisyydeltä tulee melkein parhaat hypyt, kun ponnistaa selvästi ylöspäin. Ensi viikolla kokeillaan taas astetta korkeampaa hyppykorkeutta. Kuulemma hyvä välillä hypyttää korkeammaltakin, että saa tuntumaa ponnistamiseen.

Kiitos Ilonalle vielä kyydityksistä ja treeniseurasta! :)