Tänään käytiin harjoittelemassa näyttelyjuttuja Keski-Suomen kennelkerhon mätsärissä Aholaidan kentällä. Paikalla varsin paljon erisorttisia koiria, Nemppa oli rotunsa ainoa edustaja :). Paikalle mentiin bussilla ja odotusaikaa jäi 30 min, sitten vielä vartin verran odotusta ennen isojen koirien kehän aloitusta ja omaa kehää. Kaiken kaikkiaan oltiin kentän reunalla ja kehässä yhteensä n. 1,5 tuntia.

Kehässä Nemppa seisoi ihan hienosti, mutta juoksutukset ja tuomarin tsekkaus oli vähän sinne päin. Nemppa innostui heti juoksutuksesta (jee, nyt liikutaan!) ja lähti loikkimaan ja hyppimään. Himmailin pari kertaa vauhtia ja rauhoitin koiraa, puoli kehää aina vähän parempaa ravia. Tuomarin tutkailussa Nemo oli taas jotenkin tosi epävarma, nojaili muhun ja jos en olisi pitänyt nakkia naaman edessä, olisi istunut. Kehässä meillä oli vastassa ilmeisesti vanhempi hollanninpaimenkoira, saatiin kaikesta karkeloinnista huolimatta punainen nauha.

Sitten taas odotettiin punaisen kehän alkua. Isoja koiria kaikkiaan 16 eli 8 paria. Me oltiin Nemon kanssa alussa 4. erässä numerolla 98. Punaisessa kehässä juoksutus taas samaa haipakkaa eli "jes, nyt mamma pistetään bileet pystyyn!" -meininkiä. Vähän ihmetytti tuo riekkuminen, ilmeisesti kaikki odotuksen patoumat aina purkautuivat ensimmäisissä juoksuaskeleissa. Seisotus meni ihan hyvin. En ruvennut Nemon asentoa paljon korjaamaan, harjoiteltiin vähän samalla toko-seisotusta :).

Mamma oli taas varustautunut hyvin vikaan kehään, nakit loppui kesken ja oikeastaan oli hyvä, että tipahdettiin neljänsinä pois, koska mulla ei olisi ollut enää nakkeja finaalissa seisottamisen palkkaamiseen. Oltiin siis sijalla 5. ja pudottiin just neljältä finaalisijalta pois. Lohdutuspalkinnoksi saatiin pari näytepussia Royal Caninia (jota Nemo muuten söikin!). Finaalipaikat meni parille vesikoiratyyppiselle koiralle, snautserille ja sekarotuiselle. Mätsäreissä hauskinta on se, että ikinä ei voi tietää, kuka voittaa. Paljon Nemppaa parempia koiria tipahti pois meitä aiemmin. Jännitys säilyi loppuun saakka :).

Parasta tässä oli kuitenkin harjoittelu ja koirahärdelliin totuttautuminen. Nemolle kymmenen pistettä rauhallisuudesta ja maltista. Jaksoi odottaa tänään tosi pitkiä aikoja ihan rauhassa (tosin piti sitä naruakin välillä kiskoa ja kaluta). Koiruuksia lappasi ohi ja hienosti Nemo jätti monen kanssa treffaukset tekemättä, kun sanoin, ettet mene. Jatkossa treenataan siis vielä vähän juoksutusta, tuomarin kopelointia ja seisomista ennen kesäkuun erkkaria.

Muuten ei olla kauheasti Nempan kanssa treenailtu. Eilinen meni vatsataudin kaltaisessa mahakivussa, käytiin pari lyhyttä lenkkiä ja heiitelin yliopiston nurtsilla pojalle frisbeetä. Kolmisoppisella ollaan käyty juoksemassa, mutta jälkiä ei olla vielä ehditty tekemään. Kepit on valmiina, pitäisi nyt vain lähteä metsään tallomaan sitä jälkeä.