Onni on onnistuneet jälkitreenit! Käytiin taas Kolmisoppisella kokeilemassa jäljestystä. Tein Nempalle n. 200-300m pitkän jäljen samaan maastoon kuin viimeksi, nyt siis paljon pidempi ja mutkittelevampi. Annettiin vanheta kaupassakäynnin ajan eli n. tunnin. Keppejä jäljellä kymmenen, joista viisi välillä ja viisi lopussa.

Tein alkuun kepinhaun pikku pikku jäljeltä ja kepin nostosta palkka. Nemppa hoksasi varsinaisen jäljen ojan takaa kivasti itse ja lähti etenemään hyvin. Alussa meni kuitenkin vähän hukkaan ja stoppailin hetkekesi. Sami huikkasi kuitenkin takaa, että "anna mennä vaan, kokeillaan miten menee". Niinpä menin sitten vaan Nemon perässä. Muutaman metrin meni väärään suuntaan, sitten palasi itse samaa tietä takaisin jäljelle. Ekan kepin ohitti, mutta seuraavan merkkasi ja pyysin nostamaan. Tästä eka iso palkka. Poitsu lähti ruoan jälkeen hyvin jatkamaan ja selvästi keskittyi enemmän jälkeen ja keppeihin. Ajoi tosi rauhallisesti ja tarkasti, välillä ihan suoraan merkkien alta. Kepeistä nosti kaikkiaan 7/10. Yksi meni ohi parin metrin mutkalla jäljeltä, yhden merkkasi mutta paineli yli ja yksi jäi lopussa kun spottasi toisen ison palkan. Kepeistä merkkasi siis aika monta, mutta vielä piti osassa vähän kannustaa nostamaan. Toisen ruokapalkan jälkeen lähti jatkamaan poistumisjälkeäkin, mutta ohjasin mielenkiinnon tästä viimeisen kepin etsintään, josta sai nakkipalkan. Leikittiin taas kepeillä ja poitsu kantoi yhtä keppiä aika tyytyväisen oloisenakin melkein koko matkan metsästä ulos.

Tänään opin taas muutaman uuden asian. Ensinnäkin tästä lähtien pitää luottaa Nemoon ja unohtaa nyt merkit kokonaan. Nyt pitää opetella sitä koiran lukemista, että oppii tunnistamaan milloin ollaan hukassa. Tänäänkin hassit olivat tosi pieniä ja korjasi heti oikein eli koiraan pitää vaan luottaa enemmän. Stoppaukset ja ohjaukset siis kokonaan pois. Toinen tänään opittu asia oli se, että Nemo kyllä osaa ajaa jälkeä ja osaa ne kepitkin nostaa, jos vaan motivaatiota ruokitaan tarpeeksi. Eli tästä eteenpäin kivoja, innostavia ja vaihtelevia jälkiä, joista poitsulle jää kiva fiilis. Jälkeä ei ajeta otsa kurtussa eikä Nemolle saisi tulla jälkiä, joissa se kokee epäonnistuneensa. Tuo elukka on niin fiksu, että se aistii emännästään kyllä, jos homma ei mennyt putkeen.  Onnistuminen kantaa seuraaviinkin treeneihin ja jälkeä on kiva tehdä itsekin, kun on hyvällä ja innostuneella fiiliksellä. Tästäkin tuli opittua se, että sillä mitä hihnan toisessa päässä tapahtuu on todella suuri merkitys siihen, mitä hihnan toinen pää tekee. Kun molemmilla on kivaa, homma sujuu!