Heippa!

Päätinpä alkaa kirjoittaa blogia pörröisen pehmoisesta bortsupoitsu Nemosta, joka muutti kaksihenkisen opiskelija-perheemme täydennykseksi Jyväskylään vajaa viikko sitten lauantaina 13.3. 2010. Nemo (alias Maccabee Kriss Angel) täyttää siis huomenna 9 viikkoa. Blogin tarkoituksena on seurailla pojun elämää ja seikkailuja pentuelämän aikana ja sen jälkeen. Kirjoittajana olen siis minä, Nemon emo Jenna.

Nemo on valloittanut sekä minun että poikaystäväni sydämet ihanalla luonteellaan. Poitsu on utelias ja hieman jääräpäinen, mutta kuitenkin hyvin kuuliainen, huomionhakuinen ja rauhallinen. Uusia mielenkiintoisia tutkimuskohteita Nemo löytää päivittäin. Tähän menessä Nemo on ratkaissut mm. sängylle pääsemisen ja porkkanan syömisen suuret mysteerit. Uutta aktiviteettia saa kehitellä koko ajan, kun pojalla tuntuu olevan suuri bordercollieille ominainen tarve saada pääkopalle jatkuvasti uutta purtavaa.

Nemon suurimpia mielenkiinnonkohteita ovat liikkuvat ja hapsukkaat kohteet, kuten ulkona liikkuvat autot, maton hapsut ja kengän nauhat - sekä oma häntä. Nemon nimeksi olisikin sopinut hyvin "ukemi" eli judon kaatumistekniikka, sen verran vauhdikkaita voltteja ja kiesahduksia Nemo häntärallinsa tuoksinassa tekee :).

Tähän mennessä Nemo ei ole juuri kokeillut rajojaan tai kodin irtaimiston kestävyyttä - pieni kielto tai johdatus muihin puuhiin on riittänyt. Luultavasti Nemon "tasmanian tuholaisuus" tulee kuitenkin vielä esille, ennemmmin tai myöhemmin. Tänään pojalla oli jo hampaissaan pala seinästä irrallaan repsottanutta tapettia, onneksi ei ehtinyt repiä palaa irti. Pientä esineiden ja jopa ihmisten komentelua on myös jo nyt havaittavissa. Luoksetulo on poitsulla yllättävän hyvin hallussa, ainakin toistaiseksi, ja hihnassa kulkeminen sujuu kohtuullisen hyvin. Tosin viime aikoina Nemo on alkanut ottaa hihnassa hirmuisia spurtteja. Pitää kohta alkaa vähän kieltämään turhaa kiskomista, ettei jää tavaksi. Nyt kaikki menee vielä pentumaisen villiyden ja kirmaamisen riemun piikkiin. Ruoka tuntuu myös olevan Nemolle yksi elämän tärkeimmistä asioista. Jääkaapin paikka on hyvin tiedossa ja omaa keittiönpöydällä turpoavaa ruokaakin käydään kyttäilemässä ja komentelemassa aika ajoin.

Nemon kanssa on tarkoitus aloitella yhteinen harrastusura pentukoulutuksilla ja siirtyä myöhemmässä vaiheessa agilityn, tokon ja pk-lajien pariin. Näyttelyihinkin pojalla voisi olla meriittejä, kun isä Danari De Beers on Australian ja Iso-Britannian muotovalio ja emä Maccabee Angel´s Kiss on Suomen muotovalio. Näyttelyt eivät kuitenkaan tule varmaan olemaan tulevaisuudessa päälajimme, sillä minulla on kova draivi päästä puuhaamaan vähän menevämpiä harrasteita.

Minulla on aiempaa koirakokemusta 12 vuoden ajalta. Joskus pikkutyttönä puuhastelin paljonkin Nelli-kultsun kanssa, mutta koiraharrasteet jäivät opintojen aloittamisen, kotoa muuton ja koiran laiskistumisen myötä. Nelli jäi vanhemmille viettämään vanhuuspäiviään, mutta nyt mulla on ensimmäinen ihan oma harrastuskoira! Nyt teen siis uutta paluuta koirakentille ja pääsen pitkästä aikaa taas nauttimaan koiran kanssa monenlaisesta puuhastelusta.