Viime aikoina Jyväskylässä on saanut lenkkeillä toppahousut jalassa melkein 20 asteen pakkasessa. Eräänä iltana käytiin iltalenkillä Hanhiperällä -26 asteessa. Kukkulan päältä näkyi revontulia, mikä on ollut aika harvinaista viime talvina. Nemoa ei pakkanen paljon tunnu haittaavan ainakaan metsälenkeillä. Poitsu kirmaa huimaa vauhtia ja selvästi näkee, että kivaa on. Lenkeillä tosin välillä nostelee ja nilkkaa tassuja, mutta pikku hieronta yleensä auttaa tähän.

Tuntuu, että ei olla pariin viikkoon tehty mitään, kun viime viikon pk-treenit oli omistettu kouluttajille eikä siis päästy hallitreeneihin. Tämänkin viikon pk-treenit on peruttu agility-kisojen takia. Höh! Kotona on treenattu lähinnä paikallaoloa ja namien sekä lelujen etsimistä. Pihalla ei ole huvittanut paljon treenailla, kun näpit jäätyy ihan heti. Tänään kävin Nempan kanssa vähän puuhailemassa Harjulla. Annoin Nemon juoksennella pitkällä suoralla Harjun laella. Parkkiksella tehtiin vähän seuraamisharjoituksia ja sivulle tuloja.

Olen koittanut ottaa Nemon kanssa lyhyitä seuraamispätkiä monta kertaa päivässä ja nyt tuntuukin, että seuraaminen on aika kivasti vahvistunut. Muutaman askeleen seuraamispätkillä ja palkkauksella olen saanut Nemon alas päin vilkuilun vähenemään ja poitsu tuntuu paljon keskittyneemmältä. Käytin tänään namia apuna, mutta kokeilen myös seuruuta pelkästään lelun kanssa. Ihan ihmeen hyvin meni ne lelupatkätkin, joista palkkasin taas muutaman hyvän askeleen jälkeen heittämällä lelun eteen. Nemon sivulletulo on kyllä ehkä maailman hitain. Aina pitää jotain jäädä taakse pööpöilemään tai muuten vaan matelee viereen. Tätä pitää vähän koittaa nopeuttaa namin avulla ja palkkaamalla sivulle tuloista enemmän. 

Olen koittanut tehdä Nemon kanssa myös siirtoja ja sivulle tuloja, mutta mitään hirveää intohimoa tähän sivulle liikkumiseen Nemolla ei tunnu olevan. Tähän pitää koittaa keksiä joku jippo. Tein Harjulla tänään myös luoksetuloja (paino suoralla eteen istumiselle, onpa vaikeaa!) ja hyvällä kontaktilla. Tein yhden harjoituksen niin, että jätin Nemon istumaan, käskin puolivälissä maahan ja juoksin pikku matkan päähän. Tästä onnistunut paikallaolo/ luoksetulo tuli vasta kolmannella suorituksella. Kahdella ekalla kerralla Nemo meni istumasta hyvin maahan, kolmannella kerralla ei niinkään.

Nyt talven pakkasten aikana on hyvä keskittyä itsensä kehittämiseen ohjaajana ja työn alla ovatkin tällä hetkellä Piritta Pärssisen Tottelevaisuuskoutuksen perusteet ja Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi. Jälkimmäinen on luettavana lähinnä sen vuoksi, että saisin vinkkejä liikkeisiin ja otan samalla selvää, miten ihmeessä se ohjattu nouto oikein toimii :). Meidän tie tuskin tottelevaisuusvalioksi vie, mutta noissa kirjoissa on hyvin ohjeistusta harjoitteluun ja vihjeitä virheiden välttämiseen. Samalla tokosta ja pk-lajeista oppii paljon uutta. Enpäs tiennyt sitäkään, että ensimmäinen tokossa kilpaillut koira oli karkeakarvainen mäyräkoira. Joka päivä oppii uutta.

Tänään taas sain huomata sen, miten tärkeää Nemon kanssa olisi puuhastella paljon juttuja lenkkien yhteydessä, koska tämän päiväinen päivälenkki sujui pitkästä aikaa ihan kivasti. Nemon kanssa leikkiminen auttaa selvästi Nemoa aktivoimaan ne puolikuurot korvansa ja se, että poitsu tietää saavansa palkkaa, on ilmeisen hyvä motivaattori kuunnella ja katsoa välillä minuakin.