Eilen käytiin treenailemassa Nemon kanssa Jaon pihassa vähän luoksetuloa ja noutoa. Noudot ja luoksetulo menivät nyt vähän paremmin, koska poitsulla oli vauhti päällä. Noudossa Nemo meinaa kuitenkin lopussa lähteä vähän omille teilleen, kun ei haluaisi suoraan tuoda lelua. Tuota lelun antoa pitää alkaa treenailla.

Tämän pikku treenin jälkeen lähdettiin Kolmisoppisen suuntaan tekemään vielä esineruutu-treeniä. Nemolle laitettiin kaksi hanskaa sotketulle alueella ja hanskat merkattiin pyykkipojilla, jotta "hyvä" tulee juuri silloin, kun Nemo on esineen luona ja ottaa sitä suuhun. Nemo lähti nyt hyvin etsimään esineitä, mutta jostain syystä esineen tuominen tökkii. Aikaisemmin Nemo on tuonut esineitä paljon paremmin. Nyt löysi yhden, hylkäsi sen, lähti etsimään toista ja hylkäsi tämänkin matkan varrelle. Vaikka lähdin Nemo kutsuessani juoksemaan koirasta poispäin, Nemo hylkäsi hanskan eikä tuonut sitä mulle. Leikittiin sitten hanskojen kanssa ja harjoiteltiin samalla sitä noutoa ja luovuttamista. Aina kun Nemo luovutti hanskan, palkaksi lensi toinen. Nemo kyllä tykkää säntäilystä ja hakemisesta, mutta se luovuttaminen ontuu. Ensi kerralla voisi kokeilla sillä yhdellä esineellä ja saada sen vaikka millä keinoin tuomaan sen mulle. Sen jälkeen todella iso palkkio ja kehuja.

Esineruutuilun jälkeen päätettiin vielä käyttää Nemoa iltalenkillä tien toisella puolella. Löydettiin ihan uusi metsäpolku, jota seurailtiin syvemmällä metsän siimekseen. Takasin tullessa poikaystävä havahtui ihmisten ääniin ja Nemo kutsuttiin luokse. Yhtäkkiä poikaystävä alkoi heilua ihan hulluna, manata ja hakata kättään. Sen jälkeen tajusin, että täällä on ampiaisia ja Nemo on niitä täynnä. Silmän luota nappasin yhden ampparin kuuseen, minkä jälkeen Nemo alkoi hurjana vikistä ja purra kylkeään. Nemon varpaan välissäkin oli yksi ampiainen, joten paniikissa koitin samaan aikaan poistaa pariakin ampparia. Vaikka koitin olla nopea ja poistaa ampparit, Nemo sai ainakin kaksi pistoa - tassuun varpaiden väliin ja kylkeen. Poitsu käveli autolle tavallista rauhallisemmin ja jo siitä tajusin, että sillä on jossain pistoja. Autossa sitten käpertyi kerälle ja muutenkin meni aina kipeä kylki auton kylkeä vasten eikä oikein antanut koskea.

Kotona poitsu meni heti makuulle ja käpertyi turvapaikkoihinsa kärsimään. Onneksi Nemo söi ja joi illalla sekä lähti iltapissillekin reippaasti, mistä tiesin, ettei sillä ole hengenhätää. Aluksi kyllä pelästyin, koska Nemo oli niin vaisu enkä tiennyt, miten bortsu muutamaan pistoon reagoi. Netistä otettiin heti kaikki asiaa koskeva selville. Onneksi Nemo ei saanut pistoja kaulan ja silmien alueella, koska silloin olisi voinut tulla kiire päivystykseen Äänekoskelle. Aamulenkin Nemo teki jo ihan hyvin, joten kylläpä tämäkin koettelemus taidetaan selvitä kunnialla läpi. Nemo on ainakin ihan hurjan rohkea, kun ei ole vikissyt ja vinkunut kipua - toisin kuin eräs toinen, jonka peukalon varressa on melkoinen turpoama. Tuo yksi valitti eilen sykkivää kipua ja voi vain kuvitella, miltä Nemosta tuntuu, kun sillä on niitä pistoja ainakin kaksi. Nyt otetaan taas päivä pari rauhallisesti, jotta mahdolliset kivut ja turvotus ehtivät lakata ennen kuin jatketaan treenailuja.