Treenailtiin pitkästä aikaa tokoa. Käytiin päivätreenailemassa Killerillä. Tein Nemolle pikkuseuruita, ruutua ja vauhtinoutoa. Ruutu on ihan Nemon lempparijuttu, jaksaa suorittaa hyvällä vireellä monia toistoja. Tein Nempalle lähetyksiä kauempaa ja sitten paikanhakua ruudun reunalta. Aika paljon seuraa vielä sinistä pikkualustaa eli sen luokse asettuu tosi näpsäkästi. Sen sijaan lähellä paikanhauissa oli enemmän vaikeuksia, kierteli ruudussa ja ihmetteli, että mihin se sininen pikkutäppä oikein meni. Ihan hyvin osasi kuitenkin hakea oikean paikan ilman täppääkin.

Vauhtinoutoja tehtiin siten, että Sami piti koirasta kiinni ja itse tiputin juostessa kapulan välille. Kutsuin Nempan juoksusta luokse ja käännyin lopussa. Poitsulla oli ainakin vauhtia, ei meinannut malttaa kapulaakaan ottaa matkalta mukaan. Killerillä treenaamisessa haittapuolena on se, että siellä ajalee paljon autoja ja lisäksi lenkkeilijöillä on tapana mennä aivan vierestä. Tänäänkin noin metrin päästä ruudusta (jossa koira seisomassa) juoksi lenkkeilijä ja koiranulkoiluttaja meni meidän auton takaa melkein takin hihaa hipoen. Pitää kyllä joku päivä rääkäistä vielä jollekin, että olisiko mahdollista kiertää vähän kauempaa. Sitäkin on nähty, että lenkkeilijä juoksee koiran ja ohjaajan välistä paikkamakuussa. Hmmm... Ei kai siinä voi muuta todeta kuin että omalla vastuulla.

Tokottelun jälkeen käytiin vielä lenkkeilemässä Sallaajärvellä. Metsässä liikkuminen on kyllä mukavaa, Nemokin tykkää! Tässä muutama kuva tämän päivän touhuiluista.

Paikkamakuussa

Ruudun paikkaa etsimässä

Kurkkailua metsässä