Laitetaanpas taas vähän päivitystä Nemosen elämästä. Oltiin tosiaan pääsiäinen vuokramökillä Leivonmäellä. Nemo osaa onneksi käyttäytyä pidemmillä matkoilla autossa hienosti, ei vikise tai ulise, mutta oksentelee sitäkin enemmän. Menomatkalla Nemppa sotki kaikki viisi pyyhettään, mutta onneksi tulomatkalla pahoinvointia oli vähemmän. Mökille lähtö vähän jänskätti, koska mukaan lähti myös Sipi-belgi. Jänskäsin lähinnä sitä, miten pikkumiehen ja ison rontin yhteiselämä sujuu. Sipillä on kuitenkin paljon enemmän voimaa ja massaa Nemoliin verrattuna. Ensimmäisenä päivänä Sipi olikin aika kiinnostunut Nemosta, mutta seuraavina päivinä alkoi lähinnä vältellä Nemoa sen minkä pystyi. Nemolle Sipi oli mielettömän kiva juttu eikä poitsu antanut isomman koiran olla hetkeäkään rauhassa, mikä johti siihen, ettei Sipikään voinut rauhoittua samassa tilassa Nemon kanssa. Sipillä ei myöskään ole taipumusta pienempien terhakkaan komenteluun vaan Sipi koitti alistaa Nemoa painamalla sen tassuilla maahan tai melkein istumalla päälle. Tätähän Nemo ei tietenkään tajua alistamiseksi ja kierre on valmis. Lopputulema olikin se, että Sipi vietti suurimman osan ajasta eri huoneessa kuin Nemo ihan vain varotoimenpiteenä ettei Nemolle käy mitään onnettomuuksia.

Nemo onnistui kyllä heti tulopäivänä telomaan itseään. Mökin verannalta lähti kolme porrasaskelmaa, joista kaksi oli puisia ja kolmas kivinen. Nemo vipelsi verannalla ja yhtäkkiä kirmasi innoissaan liukkaita portaita alas ja mäks. Poitsu liukastui toisella puuaskelmalla ja lensi turvalleen kivistä askelmaa vasten. Nemo nilkutti aika pahan näköisesti oikeaa etutassuaan ja ehdin jo vetäistä säikähdyksestä sydämeni kurkkuun. Onneksi Nemo toipui tästä jo hetken päästä eikä jalassa tuntunut olevan sen kummempaa. Huh! Tämän jälkeen kannettiin joka ikinen rappusaskelma ja valvottiin visusti sitä, ettei Nemo pääsisi enää loikkimaan mistään. Seuraavana päivänä tosin huomasin, että Nemolta puuttuu oikean puolen yläkulmahammas. Tämäkin puuttuva hammas löytyi kuitenkin lähtöpäivänä kamarin lattialta. Ilmeisesti Nemo oli rappusissa kompuroidessaan onnistunut telomaan hampaansa ja luuta purressa hammas oli sitten irronnut. Nemolla kävi sitten eka hammaskeijukin kylässä... Onneksi tuohon kasvaa vielä uusi hammas sitten aikanaan.

Lähtöpäivänä käytiin vielä vuokraisännän ja hänen perheensä luona syömässä. Nemo pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa kunnon hälinän keskelle, kun useiden vieraiden ihmisen lisäksi samassa tilassa oli myös kaksi pientä lasta. Nemo osasi olla hurjan kiltisti ja rauhallisesti ja keskittyi leikkimään omilla leluillaan - lentopallolla ja nallella. Hauskinta oli, että Nemoli oli erityisen kiinnostunut parin vuoden ikäisestä taaperosta. Kun lapset tulivat silittämään Nemoa, poitsu osasi olla silloinkin kiltisti eikä purrut pikkusormia. Samoin, kun toinen lapsista härnäsi Nemppaa vedettävällä lelulla, Nemo reagoi siihen, mutta ei alkanut haukkua tai hinkua lelun luo. Tosin se, että Nemo joutui olemaan syönnin ajan kiinni uunissa parin metrin päässä muista tuntui olevan Nemolle liian iso pala ja poitsu kiskoi hihnaansa, vinkui ja kierteli hihnan säteellä rauhattomasti, mutta rauhoittui lopulta ja nukkui loppuajan tyytyväisesti uunin vieressä.

Muuten ollaan jatkettu Nemolin kanssa perusjuttujen - istumisen, maahanmenon, katsekontaktin ja noutamisen - treenaamista. Noutoa Nemo alkaa pikku hiljaa tajuta ja tuo jo melko hyvin lelua takaisinkin. Nemo keskittyy yleensä niin paljon makupalaan, että unohtaa lelun ja noutamisen kokonaan, joten nami tpitää melkein salakuljettaa harjoituksiin. Nemoa saa hyvin innostettua noutamiseen leikkimällä ja härnäämällä lelulla, jolloin poitsu hakee lelunsa hyvinkin vauhdikkaasti.

Nemollakin, kuten kuulemma joillakin sisaruksillaankin, on ilmennyt viime aikoina hirveä himo autojen ja kaiken muunkin liikkuvan perään. Ollaan koitettu ehkäistä autojen perään sinkoilua ottamalla kontaktia just ennen autoa ja pyritty namin kanssa tai ilman pitämään pennun huomio muualla kuin liikkuvassa esineessä. En sitten tiedä, onko tuo vain ongelman välttelyä vai meneekö tuo vaihe ohi aikanaan. Tietysti lenkeillä saa olla tosi skarppina, että ehtii reagoida autoihin ennen Nemoa.

Tänään kävin taas lenkillä Nemon kanssa Harjulla ja käveltiin jo toisen kerran koko n. kilometrin mittainen lenkki. Nemo käveli innokkaasti, mutta istahti maahan vähän väliä ja meni tien pientareillekin istuskelemaan. Koko ajan maahan takapuolen laittaminen ei oikein miellytä, kun reitti oli suoranainen koirankakkojen miinakenttä ja toisaalta vähän ärsytti koko ajan maanitella koiraa eteenpäin. Tein lenkin aikana jonkin verran myös luoksetuloa hihnan päästä silloin, kun Nemon huomio oli jonnekin muualle kiinnittynyt tai Nemo veti hihnassa. Nemo tulee tosi nätisti eteen napottamaan, mutta tarkistaa myös heti, onko mulla makupaloja. Nemo keskittyy siis vielä tosi paljon nameihin, mutta pitää koittaa ajan kanssa opettaa se hyväksymään muitakin palkkioita. Naksutinta en ole oikein oppinut käyttämään tämänkään koiran kanssa.