Pari viime viikkoa on mennyt Nemon sairastelun merkeissä. Viime viikon alussa Nemo alkoi köhiä ja oksennella limaa ja vaahtoa. Aluksi luulin, että voisi johtua yön jälkeen tyhjästä masusta tai jostain esineestä kurkussa, mutta kun oksentelu ja köhinä alkoivat koko ajan lisääntyä, aloin epäillä kennelyskää. Käytin Nemon parin päivän seurailun jälkeen lääkärissä ja eläinlääkäri veikkasi myös Nemon oireiden syyksi kennelyskää. Sitten oltiinkin viikko levossa (tai niin levossa kuin villi pentu vain voi olla) ja käytiin pihalla tekemässä vain tarpeet. Nemo oli koko sairastelujaksonsa ajan melko pirteä ja eläinlääkärissäkin pomppi hoitopöydän tukien yli ja lääkärin päälle :). Nyt poitsu on toipunut hyvin ja enää hyvin hyvin harvoin kurkusta kuuluu mitään korinaa. Tämäkin voi johtua enemmän kaulapannnasta kuin sairauden jälkitilasta.

Eilen eli perjantaina palattiinkin sitten jo normaalipuuhien pariin ja käytiin tekemässä Nemolle esineruutu. Nemo on tehnyt aikaisemmin kaksi vauveleiden esineruutua ja nyt tetiin sitten jo vähän isompien koirien ruutu. Kangasmetsään tehty ruutu oli n. 10x10 metrin kokoinen ja sikin sokin sotkettu. Nemolle ei näytetty esineitä (4 omaa lelua) etukäteen vaan kokeiltiin tajuaisiko poitsu homman ilman esineiden näyttämistä. Nemo lähtikin hyvin esineitä etsimään "etsi"-käskyllä ja haisteli tarkasti ruudun hajujälkiä ja seuraili niitä. Lopulta Nemo otti yhden lelun hajun ja lähti tuomaan sitä, mutta innostuin kehumaan Nemoa niin paljon, että pudotti lelun ja tuli itse luokse. Nemo ei oikein tajunnut lähteä lelua hakemaan vaan lähti muiden hajujen perään ja alkoi sitten kirmailla ympäriinsä.

Nemon keskittyminen alkoi selvästi kirmailun ohessa herpaantua eikä poitsu enää näyttänyt etsivän mitään, joten otin Nemon kiinni. Lelut kerättiin ylös ja tällä kertaa niitä heiluteltiin Nemolle ja heiteltiin yksitellen ruudun alueelle kohtuullisen taakse. Nemo säntäsi nyt toisella kierroksella terhakkaasti lelujaan etsimään ja toi nopeasti niistä kaksi. Joka lelusta hirmuiset kehut ja palkkiona kasa nakkeja ja sitten uutta etsimään. Kolmas lelu alkoi tuottaa ongelmia, kun Nemo lähti kiertämään ruudun etupuolelle, mutta sain Nemon sieltä ohjattua takaisin etsinnän pariin. Lopulta kolmaskin lelu löytyi ja palkkauksen jälkeen jätettiin etsinnät siihen. Nemo irtaantui yllättävän hyvin ja työskentelikin välillä aika tehokkaan oloisesti. Kaiken kaikkiaan ruutu meni mielestäni tosi hyvin! Esineruutua voisi alkaa treenailla vähän enemmänkin ja vaihtaa lelut pikku hiljaa vieraampiin esineisiin.

Tänään aamulla käytiin sitten tekemässä Nemolle pitkästä aikaa jälki. Jäljen pituus oli aika samaa luokkaa kuin aikaisemmatkin eli muutamia kymmeniä metrejä. Nemo lähti ajamaan jälkeä terhakkaasti, mutta vähän poukkoillen. Nemon jälkeä voisi alkaa vanhentaa ja katsoa, miten se vaikuttaa poitsun työskentelyyn. Nyt suht koht tuoreella jäljellä Nemo ainakin pitää niin kovaa vauhtia loikkiessaan, että multa meinaa jälkiliina loppua kesken. Itsekin joutuu pitämään metsässä tiivistä tahtia, että ehtii koiran vauhtiin ja on aika kiire tarkkailla sitä, miten hyvin Nemo jälkeä seuraa ja varmistaa, että itse on hajulla jäljen suunnasta. Ne kepit pitää ottaa aika pian jäljen ajoon mukaan, sillä niiden avulla Nemon voisi opettaa ajamaan jälkeä vielä tarkemmin. Nyt Nemo lähinnä yrittää juosta mahdollisimman pian omalle ruokakupilleen, mutta jos jäljellä olisi muitakin asioita, joita pitää huomata, jäljen ajo voisi rauhoittua.

Viikonlopun aikana voisin ottaa Nemon kanssa vielä vähän tottista. Kaikki koulutukset ovat kipeilyn seurauksena jääneet viime viikolta aika vähäisiksi. Tällä hetkellä harjoitellaan seisomista aina ruoan antamisen yhteydessä. Tämä liike on ilmeisen vaikea, mutta harjoitellaan seisomista sitten sitäkin sitkeämmin.