Tämä viikonloppu vietettiinkin Espoossa. Nemo oli ihan innoissaan uudesta paikasta ja kävi moneen kertaan tutkimassa kämpän läpikotaisin. Lenkeillä Nemo haastoi vanhaa rouvaa leikkimään ja pihalla Nelli innostuikin könkkälaukkaan ja möyrimään Nemon kanssa maassa. Tuli vanhaan koiraan ihan eri lailla virtaa, kun oli nuorempi koira talossa!

Sunnuntaina käytiin sitten kasvattajapäivillä Tuusulassa. Paikalla oli mukava määrä Maccabee-koiria ja oli tosi mukavaa päästä näkemään aikaisempiakin kasvatteja ja heidän omistajiaan. Paikalle oli saapunut myös kolme Nemon sisarusta, joita oli tosi kiva nähdä taas. Kaikki sisarukset ovat jollain tavalla samanlaisia, mutta kuitenkin niin erilaisia. Aamupalan jälkeen pidettiin pieni luento, jossa aiheena oli viettikoulutus. Tästä luento-osiosta irtosi kivasti uusia ajatuksia koulutukseen ja siihen, miten monella tavalla leikkiä koiran kanssa voi käyttää palkkana ja virikkeenä.

Jokainen halukas koiran omistaja pääsi myös kentälle yksityistyisopetukseen treenaamaan haluamiaan asioita. Nemon kanssa otettiin lähinnä leikkimistä purupatukan kanssa. Nemo on ihan hulluna purupatukkaan. Tämä näkyi hyvin siinä, että Nemo leikki innokkaasti, mutta saatuaan patukan itselleen lähti välillä juoksemaan muualle eikä olisi halunnut päästää patukasta millään irti. Harjoiteltiinkin sitten sellaista, että patukasta irti päästämisen jälkeen nappasin Nemon kiinni, niin ettei pääse iskemään kiinni leluun vaan saa lelun vasta rauhoituttuaan hetken. Ennen iskua Nemolle piti sanoa jokin palkkasana, esim. tsup tai kiinni, ja vasta tämän jälkeen Nemo sai iskeä kiinni leluun.

Toinen juttu, mitä kokeiltiin oli nouto ja siitä palkkaus purupatukalla. Jätin Nemon kouluttajan kanssa, laitoin kepin parin metrin päähän ja juoksin itse kentän toiseen päähän. Sen jälkeen käsky "hae", jonka jälkeen koira saa tulla luokse vasta noukittuaan kapulan suuhunsa. Kouluttaja ohjasi Nemoa hihnalla ottamaan kapulan, minkä jälkeen Nemo pinkaisi mun luokse ja sai leikkipalkan. Tämä tehtiin kahdesti. Sen jälkeen jätettiin lelu hieman koirasta sivuun, taas juoksu toiseen päähän ja "hae". Nemo pääsi taas pinkomaan luokse kapulan napattuaan. Tämä toistettiin myös niin, että kapula jätettiin nyt toiselle sivulle. Loppua kohden Nemo toi kapulaa luokse koko ajan paremmin ja viimeisellä kerralla Nemo nappasi patukasta kiinni kapula suussaan. :)

Koulutuksesta jäi mieleen muutamia pohtimisen arvoisia juttuja. Leikkiessä ja lelusta taistellessa on hyvä harjoitella hyvää puremista ja lelun irrottamista. Koiran ote ei saa olla liian herkkä, muuten lelu karkaa suusta. Toisaalta liikaakaan ei saisi lelua omia, vaan koiran pitää oppia päästämään lelu isti käskystä, mutta ei lkuitenkaan iian aikaisin tai ilman käskyä. Lelua ei saisi kästyttää irrottamaan samalla, kun lelusta pidetään kiinni vaan ensin koiran annetaan voittaa ja sitten käsketään irrottamaan.  Irrottamisen jälkeen leikkiä jatketaan ja koira oppii myös, että leikki jatkuu eikä lelua viedä pois. Samoin leikissä on hyvä olla erilaisia vaiheita, kuten saalistamista (koira juoksee lelun perässä) ja rauhallisempia vaiheita, jolloin koiraa kosketellaan mm. leuan alta ja kuonosta. Koira oppii, että rauhallisen jakson jälkeen leikki jatkuu taas ja saa ikään  kuin palkan siitä, että lelu pysyi hyvin suussa.

Leikkiessä voi myös harjoitella oikeaa noutokapulan luovutusasentoa niin, että vetää koiran ihan eteen ja laittaa istumaan. Tätä kautta koira oppii oikean tavan luovuttaa lelun eli istualtaan lelu vasten ohjaajaa. Myös kontaktissa saalisviettiä voi käyttää siten, että koira tulee sivulle perusasentoon ja kun se on hyvässä vireessä ja keskittynyt, koira palkitaan lelulla. Saalisvietti-koulutusta voi myös käyttää koiran vireen kohottamisessa ja säätelyssä, mikä oli mulle ihan uutta. Tietyillä käskyillä esim. "sivulle" ja "seuraa" voi ehdollistaa tietyn tekemisen viretilan, mikä on varsin hyödyllistä esim. koetilanteissa. Koiran saa helposti virittymään ja keskittymään.

Ennen kuin hypättiin autoon ja lähdettiin takaisin Jyväskylään, otettiin myös sisaruskuva. Oli aika vinkeää koittaa saada neljää koiraa poseeraamaan nätisti samaan aikaan. Muutama ihan hyväkin kuva napsittua tuli muistoksi meidän kameralla. Automatka kotiin meni paremmin kuin tullessa, koska Nemo oli pitkän päivän jäljiltä aika väsynyt. Toivottavasti vastaavia koulutuksellisia tapaamisia tulisi jatkossakinkin! Koulutuspäivän jäljiltä pää on taas täynnä kaikenlaisia uusia ideoita, joita koitan soveltaa Nemon kanssa käytäntöön mahdollisimman pian.

Nemo istuu vierellä ja tarkkailee.